Varotan jo valmiiks, et tästä on tulossa piiitkä postaus. Popparit siis tulille ja let’s go 😀

Otsikolla viittaan kahteen asiaan;  Rio de Janeiron kaupunkiin ja jälleennäkemiseen poikaystäväni (Frans) kanssa. Tätä reissua olin odottanu jo vaihdon alusta (heinäkuusta!) saakka ja vihdoin se toteutu, on kyllä ollu yks elämäni parhaimmista matkoista! <3

Maanantaina, 21.10.2019, saapu sekä mun että poikien lento Rion kentälle. Mä lensin Curitibasta ja lento oli vaan 1h20min, pojat lens Helsingistä Lontoon kautta ja olihan ne lennot yhteensä varmaan jotakin 14-15h, on tänne kyllä vaan pitkä matka. Frans matkusti kaverinsa Nikon kans ja Niko ties, että mäkin lennän samana päivänä. Alunperin olin ostanu lennot torstaista sunnuntaihin, mut ikävän iskiessä ja koulujuttuja sumpliessa päätinkin, että haluun olla Riossa ja Fransin kans kauemmin. Fransille en kuitenkaan kertonu tästä mitään, vaan halusin sen olevan yllätys kentällä. Niinhän se olikin, Frans oli kauhusta kankeana. No ei vais, aika hämmästyneenä mut kuulemma yllätys oli positiivinen (tiiä sitte totuutta.. :D). Mut huhhuh, 102 päivän odottelu otti toisinaan koville ja toisinaan oli helpompia päiviä. Nostan silti hattua kaikille, jotka kaukosuhteesta selviää, kyl se vaatii molemmilta osapuolilta ennen kaikkea tahtoa!

Olisin halunnu meistä jonkun kuvan jo kentällä, mut oltiin jo sen verran väsyneitä et hypättiin vaan taksiin ja tää kuva on seuraavana aamuna meijän hotellihuoneesta. Frans ei tykkää kuvailusta yhtä paljon ku mä, joten uskokaa tai älkää, jopa tää tärähtäny kuva oli työn ja tuskan takana 😀 Kuitenkaan en oo ketään ikävöiny näin paljoo tai kenenkään näkemistä oottanu näin kovasti <3

Sain myös tuliaiseks irttareita – ai että niitä oon ikävöiny täällä ollessa!! <3 Ja mun suosikki kasvonaamioita; paljastetaan nyt sen verran, että mä nää kasvonaamiot tilasin netistä ja Fransin täyty vaan hakea paketti postista. Mut irttarit oli ihan ite haettu kaupasta, vieläpä just mun lemppareita eli pisteet siitä!

Hotelli, jossa yövyttiin, oli Américas Copacabana. Hyvä hotelli hyvällä sijainnilla – suosittelen! Ja hyvä aamupala, vohvelit maistu 😉

Ja pitäähän sitä huolehtia nestetasapainosta! Mojitot maistu kattoterassin altaalla ja täällä oli myös SAUNA! Vaikka kuumalla ilmalla sitä ei ihan niin paljoa kaipaa, niin tuli siitä vähän Suomi-viboja. Se oli tosin enemmän uimahallien höyrysaunan tapanen, mut kumminki kelpas sielläki istuskella. Mihinkäs sitä siis hotellista poistumaan, kun kaikki mukavuudetkin löyty.. 😀

Drinkeistä seuraaviin – loman teema. Noo eipä se lomalla oo niin justiinsa, tultiin seuraavana päivänä tsekkaa Copacabanan ranta. Istuttiin jonkun aikaa tässä terassilla ja kaupustelijoita riitti. Ja muuten verrattuna Curitibaan niin Riossa puhuttiin yllättävänki hyvin enkkua! Eli ei tartte portugalin osaamisesta olla huolissaan täällä 😀

Pojat biitsillä. Kuka arvaa mitä tän kuvan jälkeen kävi? Jeps, kengät kastu ja mä olin meistä ainoa kellä oli onneks sandaalit. Toisinaan sitä osaa ajatella vähän pidemmälle 😉

Copacabana oli upea! <3 Oli siellä toki kaupustelijoita, mut ne ei ollu mitään verrattuna esim. Salvadoriin 😀 Ihmisiä oli paljon ja kannattaa siellä toki pitää silmät auki, mut ei se mitenkään vaarallinen paikka ollu. Ainakaan päiväsaikaan mitä me oltiin.

Hienoja taideteoksia oli rantakadulla 🙂 Ja voin samaistua Eu <3 Rio -tekstiin!

Keskiviikko 23.10.2019

Tänä päivänä lähettiin suunnistamaan Boulevard Olímpicolle. Olin nähny hienoja kuvia isoista graffiteista, joten pakkohan se oli iteki päästä kokemaan. Rion väenpaljouden huomas kyllä liikenteessä, osuttiin varmaan just pahimpaan ruuhka-aikaan, sillä n. 13 km matkaan meni varmaan tunti. Siinä me Uberissä istuttiin ja kun vihdoin päästiin perille niin pojat jostain kumman syystä halus kaljalle.. 😀 Eipä meillä onneks ollu kiire mihkään ja musta se on reissuissa aina parasta, on kiva mennä ja tehä, mut semmosella joustavalla aikataululla 🙂 (tosin jos pelkästään poikien ehdoilla olis menty, niin olis jääny graffitit näkemättä.. eli vähän piti puoliaan pitää!)

Löydettiin vihdoin grattifit ja nää kaikki oli vierekkäin samalla seinällä, on kyllä hienoja ja valtavia!

Kierreltiin sit näiden jälkeen vähän lähellä olevassa keskustassa ja siellä oli kauppoja ja kojuja ja kaikenlaista menoa ja meininkiä. Liika ihmispaljous riitti jossain kohti ja Uberillä takas hotellille ja poolille, kelpas <3

Torstai 24.10.2019

Meijän kokoonpano kasvo yhellä jäsenellä, kun Krista lens Argentiinasta (Buenos Aires) meijän seuraks tänne. Kristan olin nähny viimeks omalla Argentiinan reissulla heinäkuun lopussa, niin oli kiva nähä pitkästä aikaa lokakuun lopussa <3 Nelisteen lähettiin kohti Kristus-patsasta!

Siellä ollessa nauroinki, et mitenhän mä tän reissun saisin tiivistettyä blogiin.. 😀 Täällä kun loogisuus on välillä vähän hukassa eikä pysy aina perässä mitä millonki tapahtuu, mutta itse asiaan! (ei välttämättä niinkään tiivistettynä..)

Olin jo ennalta kuullu, että Uberillä ei pääse ihan sinne huipulle asti (se patsas oli ihan saakelin korkeella btw!). Meillä oli yksinkertanen suunnitelma: Uberillä niin pitkälle ku vaan pääsee ja loput matkasta kävellään. Nooh, eipähän se ihan niin yksinkertasta ollu mitä olis luullu.. 😀

Päästiin Uberillä johonkin asti, kunnes meille sanottiin, että on kaks vaihtoehtoa: maisemajuna tai minibussi. Maisemajunan hinnaks sanottiin 75 realia (n. 17e) ja minibussin 70 realia (n. 16e) /hlö. Kaikki tää puhuttiin espanja/portugali-yhdistelmällä ja onneks Krista osas espanjaa ja sai sanotuks että mentäis autolla, koska aateltiin, et päästäis viel Uberillä paljon lähemmäs ja Uber-sovelluskin näytti vielä et reittiä olis 5 km jäljellä. No siinä ne oppaat ja Uber-kuski jotain jutteli keskenään ja yhtäkkiä jostain ilmesty mopolla meille matkaopas (?) 😀 No eipä siinä, sitä meijän Uber-kuski seuras ja reitti oli pelkästään ylämäkeä. Kukaan meistä ei oikeen tajunnu mikä tää mopoileva matkaopas oli ja mistä se siihen ilmesty ja mitä tää lysti kustantaa, nooh hinnalla millä hyvänsä Kristus-patsaalle hahha 😀

Pysähdyttiin Santa Marta -nimiselle näköalapaikalle ja olihan sieltä hienot maisemat. Toisaalta ihan kiva et oli opas mukana, joka ties paikkoja ja osas kertoa esim. missä eri faveloita oli. Ne oli lähinnä rakennettu vuoren rinteitä pitkin, eli oli helposti tunnistettavissa. Kelpas niitä kaukaa katella ja meille ehotettiinkin retkeä sinne, muttei haluttu mennä.

Matka jatku sit ylemmäs ja ylemmäs ja ei oikein oltu varmoja, että tuleeko se opas ja meijän kuskikin sinne Kristus-patsaalle vai mikä homma.. 😀 Lopulta päästiin kohtaan, josta lähti minibusseja. Opas kävi ostamassa meille liput niihin ja sano, että laittakaa viestiä kun ootte takas tässä niin ne (opas & Uber-kuski) oottaa meitä. Jo tässä vaiheessa mietin, että yea right ja sit oli maksun aika – 80 realia / hlö (n. 18e). Plus toki se Uber-matka sovelluksen kautta (meijän hotellilta se oli n.30 realia / n. 7e). Siinä se opas anto jotain seteleitä kuskille, en tiiä sit mitenkä ne tän summan jako. Että olihan tää matka vähän kalliimpi, mut ainakin käytiin matkalla näköalapaikalla ja oli oma yksityinen opas 😀 Noh, loppusuora sit minibussilla Corcovado-vuoren huipulle!

Ja vihdoin Kristus-patsas, JEE!! Sekin oli valtava, vaikkei ehkä kuvasta näykkään. Ihmisiä oli paljon ja kuvia otettiin ties missä asenoissa; seisten, kyykäten, istuen, maaten.. Meille osu vähän pilvinen sää, mut kyllä ton kokonen patsas sieltä just ja just erottu 😉

Päästiin minibussilla takas jonkun matkaa ja ylläri ylläri – eipä enää Uber-kuskia ja matkaopasta näkyny 😀 Se kyl tiedettiin jo lähtiessä enkä ymmärrä mikä järki kenenkään olis ollu meitä odottaa, kun ei voi yhtään tietää, kauanko meillä menee yms. Sen sijaan oltais varmaan voitu tinkaa hinnasta ja sanottu, että tullaan muulla kyydillä takas. Mut nää on näitä, omalla kokemuksella voin sanoo et varmaan helpointa on ottaa se maisemajuna, sillä sen lähtöpaikkaan ainakin pääs suoraan Uberillä. Eikä kikkailla Uberillä ja minibussilla niinku me tehtiin 😀 Uberiä oli vaikee saada takas, sillä niitä oli vaan ihan muutamia, jotka ajo sinne ylös asti ja muutkin turistit varas niitä. Joten otettiin taksi siitä meijän hotellille, se makso 75 realia yhteensä eli yli tuplasti kalliimpi mitä Uber, mut eipä sekään paha ollu sit nelisteen jakaa. Ja kunhan vaan jotenkin pääs pois niin.. 😀 Loppuilta otettiin vaa iisisti, sillä meni tähänkin reissuun aika paljon aikaa. Mut ehottomasti näkemisen arvonen paikka, ei siinä! Ei suotta yks maailman seitsemästä ihmeestä 😉

Perjantai 25.10.2019

Tää päivä oli pyhitetty rannoille; uudestaan Copacabana et Kristakin pääs kokemaan sen ja siitä sit kävellen Ipanemalle.

Pysähdyttiin matkalla uimaanki ja aallot oli ihan hullut! Tää kuva on Copacabanalta. Tästä päivästä on nyt viikko aikaa ja mun vasen korva on edelleen lukossa kun meni vähän suolavettä, hupsiis 😀 Mut hauskaa oli – sehän se on pääasia =)

Tässä sitte Ipaneman ranta. Ai että, oon ennenkin fiilistelly tätä, mut rantakaupungeissa on vaan sitä jotain ja täällä kun näitä rantoja riitti niin <3 Rio best!

Kiivettiin Ipaneman rannalla oleville kallioille ja sieltäkin oli hyvät näkymät!

En tiiä mikä juttu nimikirjaimien kirjottaminen kaktuksiin oli, mut näitä oli paljon tääl. Rakkauslukot so last season 😉

Lauantai 26.10.2019

Pojille riitti hetkeks kiertely, mut me Kristan kans suunnattiin kohti värikkäitä portaita eli saanko esitellä; Escadaria Selarón:

Värejä ja pikkulaattoja oli joka lähtöön! Ja myös ihmisiä, oli vaikeeta saada kuvia, missä ei olis niitä, mut onneks meillä oli aikaa ootella 😀 Koetteli toisinaan kärsivällisyyttä, tännekin varmasti mitä aikasemmin saapuu ni sen parempi! Me tultiin joskus 11 jälkeen ja toivo menetetty sen suhteen, että oltais rauhassa saatu olla.. 😀 Otettiin hotellilta Uber tänne, mut takaspäin käveltiin jonkun matkaa.

Löydettiin kiva puistoalue paluumatkalla ja muutenkin oli ihana käppäillä rauhassa, ilman ihmispaljoutta 😀 Et kyllä täältäkin löytyy alueita, missä saapi olla rauhassa =)

Ja ai että, löydettiin rantakin, missä sai olla ihan rauhassa! Tän paikan nimi oli Flamengo Beach. Eli jos haluaa omaa rauhaa rannalla, niin tänne kannattaa ehottomasti suunnata! Sokeritoppavuori näkyy kivasti eessäpäin 😉

Illemmalla oli juhlan paikka, sillä Nikolla oli synttärit. Haettiin yllärinä minikakku ja skumppaa. Ilta meni chillaillessa ja korttia pelaillessa,  täältä kun on lähinnä kuullu kauhutarinoitaa yöelämästä niin ei lähetty sitä uhmaamaan. Kivaa oli silti; kun on hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, niin kaikki on hyvin! 😉

Sunnuntai 27.10.2019

Viimeinen yhteinen päivä, yhyy 🙁 Tänne olis voinu jäädä vaikka kuinka pitkäks aikaa, niin ihana paikka ja paaaljon nähtävää ja tehtävää! Kumminkin otettiin kaikki ilo irti tästäkin päivästä ja suunnattiin kohti Pão de Acúcaria eli Sokeritoppavuorta:

Ostettiin liput itsepalveluautomaatista (tänne pääs jo vähän helpommin kun Kristus-patsaalle 😀 ) ja täällä oli hyvä alennus opiskelijalle! Eli kannattaa hyödyntää, jos opiskelijakortti löytyy 😉

Kuten tossa kuvassa näkyy, opiskelijalipun hinta oli 52,20 realia (n. 12e) ja aikuiselta sit tuplasti enempi eli 104,40 realia (n. 24e). Tai toki oli erilaisia lippuvaihtoehtoja, tällä lipulla pääs neljä kertaa vaijerihissiä pitkin, eli käymään näillä molemmilla vuorilla.

Tollasella liikuttiin ja aika paljon ihmisiä mahtu yhteen hissiin. Katottiin huviks, et kokonaispaino näytti jotain 4500-5000 kg (!) eli aikas paljon. Takas tullessa luki ”Overload”, oli ehkä virhe kattoo se, sillä vähän jännitti mitenkä käy.. 😀 Chill chill vaan, eipä auta ku luottaa että kestää ja onneks kestikin. Jännitystä elämään vai miten se meni.. 😀

Ja viimeisimpänä muttei suinkaa vähäisimpänä, päätän tän postauksen koko matkan kohokohtaan. Nimittäin repästiin ja otettiin tästä paikasta HELIKOPTERIAJELU!! Huhhu se oli kyllä siisteintä ikinä. EHDOTON SUOSITUS!

Siinä näky eri reittejä ja hintoja. Me valkattiin nro 2 eli 9-10min lento, joka makso 580 realia / hlö eli n. 130 e. Oli koko rahan arvosta ja paljon enempiki!

Tuli siinä jotkut turvallisuusohjeetkin mukana, vähän silmäilin niitä mutten jaksanu sen koommin paneutua 😀 Luotin, että kaikki suju hyvin ja onneks sujukin =)

Helikopteriin mahtu lentäjän lisäks neljä, Frans oli meistä ainoa joka ei tullu, niin oltiin me kolme & joku random. Mä sain istuu lentäjän vieressä, how cool! Niin hienoja kuvia ja maisemia, etten oo kyllä missään livenä nähny.

Tällasia kuvia näkee ainoostaan Googlessa tms, se että pääsee ite ottaa näitä niin on yks unelmien täyttymys. Huhhuh, tätä vois fiilistellä vaikka kuinka paljon mut tää postaus on jo tarpeeks pitkä muutenkin niin.. 😀 Rio oli niin paljon enemmän mitä oisin osannu kuvitellakaan <3 Voin lämpimästi suositella, mullakin oli vaikka mitä ennakkoluuloja mut ei se internetin ihmeellinen maailma aina kerro totuutta. On hyvä olla toki varuillaan, mut jos multa kysytään et lähtisinkö uusiks niin ILMAN MUUTA!

Oli toki haikeeta hyvästellä Frans ja taas laskee päiviä seuraavaan näkemiseen, mut kyllä tää jälleennäkeminen anto taas niin paljon. Ja kun on odottanu yli 100 päivää, niin 50 päivää seuraavaan näkemiseen ei tunnu enää läheskään niin pitkältä ajalta 😀 Kaikki on aina niin suhteellista ja kun jostakin odottelusta on selvtty, on helpompi varautuu seuraavaan. Tosiaan nyt jo alle 50 päivää (!) ku oon ite Suomessa ja vaihto päättyy, tästä on monenlaisia fiiliksiä ja vaikka tää vaihto on ollu tähän asti jo ikimuistonen, niin kyllä ilosin mielin ootan Suomi-elämääkin. Mut säästetään niitä ajatuksia seuraaviin postauksiin 8)

<3; Lozku

Yks mun ehottomista suosikkikohteista, missä oon täällä käyny. Tää paikka on ku paratiisi <3 Ei autoja eikä moottoriteitä – sai todellakin olla rauhassa.

Tänne pääsy ei tosin ollu mikään maailman helpoin asia, onneks oon oppinu olemaan kärsivällisempi ja varautumaan kaikkeen täälläpäin maailmaa.. 😀 Vaihto todellakin opettaa, yllättäviäkin asioita hahhah.

Tää saari, Ilha do Mel (Honey Island) sijaitsee n. 120 km Curitibasta eli mun vaihtokaupungista. Olin kuullu tästä pelkästään hyvää, joten pakkohan se oli itekin testata – eikä mikään mahoton matka ottaen huomioon tän maan muut etäisyydet.

Googlailin netistä, mitenkä tänne pääsis. Yks vaihtoehto oli ottaa bussi Curitibasta Pontal do Suliin ja sieltä lähtis 30 min välein lauttoja. Teoriassahan se kuulosti helpolta, eikun bussilippuja ostamaan ja majapaikkaa varailemaan.

Lähtöpäivä oli 4.10.2019 perjantai ja paluupäivä 6.10.2019 sunnuntai. Reissuun lähin ainoastaan ihanan itseni kanssa – sainpahan suunnitella just sellasen matkan ku halusin ja moni muu vaihtari oli jo käyny täällä. Bussiliput makso vähän reilu 40 realia / suunta eli n. 10 euroa. Hyppäsin bussiin ja jotain kuski siinä alussa sano portugaliks, yllättäen meni vähän ohi.. 😀 Matka kesti n. 2h ja bussi pysähteli ennen tätä Pontal do Sul pysäkkiäkin ja jossain vaiheessa kuulin kuskilta taikasanat ”Ilha do Mel”. Otin reppuni ja olin jäämässä, kunnes kuski siinä viitto, että jätä kamat vaan ja maksa joku lippu tässä (?). En oikee tienny mitä tapahtu, rahat otin mukaan ja jonnekki luukulle menin 😀 Aattelin, että ainoo looginen olis ostaa tästä lauttamatka, mut eheei, joku uus bussimatka sit näköjään piti ostaa.

Eli Pontal do Sul ei suinkaan ollu se paikka, mistä ne lautat lähti (vaikka näin olin netistä ymmärtäny). Vaan sitten tää pysäkki, mikä lie P. Emb 😀 No matka tänne ei onneks ollu kallis, reilu 7 realia eli alle 2 euroa. Tasan yks toinen oli samasta bussista menossa samalle saarelle ja kun vihdoin päästiin tähän määränpäähän, jätti kuski meijät johonkin tien varteen ja neuvo mua seuraamaan toista matkustajaa. Siinä sitten seurailin ja lautta löyty lähettyviltä, olin jo astumassa siihen, kunnes tää toinen matkustaja osotti, että lippu pitää ostaa etukäteen. (Osa tyypeistä kyl makso lautassakin, et kaippa tässä käy sekin vaihtoehto 😀 )

Noo siinä kävin ostamassa joltain luukulta lauttalipun ja sain samalla kaks lippua (näytti ihan kuitilta), eli ne myi siinä pisteessä suoraan meno-paluumatkan. Matkat makso 35 realia eli alle 10 euroa.

Lauttaan pääsin ja näytin vielä kartasta saarta varmistaakseni, että oonhan oikeessa lautassa ja meneehän lautta tähän saareen (ei näistä nimittäin aina tiiä..) Lauttamatka kesti n. 20 min ja matkalla näky pikkusia delfiinejä(!!) <3 Koitin ottaa niistä kuvaa, mut enpä saanu, buu 🙁 Söpöjä silti oli, vaikka vaan vähän näin vilahdukselta.

Saari ei tosiaan oo mikään kovin iso pinta-alaltaan (27,6 km2) ja siinä näkyykin eri reittejä ja aikoja. Ite saavuin tonne Encantadasiin.

Saari oli täynnä toinen toistaan söpömpiä pousadoja eli majataloja 🙂  Sai olla ihan luonnon keskellä, kun täällä käppäili.

So prettyy <3

Tässä majatalo, missä ite yövyin. Nimi oli ”Toca da Ilha” ja 2 yötä makso 20 euroa aamiasten kera, ei paha ollenkaan! Huone oli pieni ja simppeli, mut eipä siellä aikaa tullukkaan niin paljoa vietettyä 😛

Perjantai meni lähiympäristöä kierrellessä ja rannalla maatessa, saarella ihmiset moikkaili ilosena kaikille ja siellä oli muutenkin niin siistiä ja kaunista. Ja hiljasta. Tuntu, et olin jossakin ihan omassa onnellisuuskuplassani. Teki ekstrovertille hyvää ladata akkuja täällä 😀

Kuka tarttee ihmisiä ympärille jos on koiria 🙂

Lauantai 5.10.2019

Urheilukamppeet päälle ja aamupalan kautta kattomaan, mitäs reittejä sitä lähtis kiertämään. Majakan halusin nähä, ja katoin kartasta, että eihän sinne oo kun 6,4 km. Helposti siis käveltävissä, näin ainakin vois luulla.. 😀

Tosiaan, majakkaa kohti lähin, mut löysinkin itteni pian yhen luolan luota. Nää on näitä, lähet ettimään jotakin mut päädytkin ihan muualle. Mut se oli pelkästään vaan positiivinen yllätys, luolakin oli näkemisen arvonen!

Tän nimi oli ”Gruta das Encantadas” ja kuvasta ei ehkä näy, miten iso se todellisuudessa oli. Ihmiset täytti sen sisältä tippuvasta vedestä juomapullojaan ja kuvia otettiin joka kuvakulmasta.

Kuva, mikä on myös tän postauksen alotuskuvana, on otettu tän lähettyviltä. Tosin piti kavuta aika jyrkkä ja mäkinen polku, että pääs näkee nää maisemat vähän kauempaa. Mut olihan se tietty sen arvosta, kuvan ja kunnon puolesta! 😉

Kai sitä voi samaa kuvaa kahestiki käyttää yhessä postauksessa.. 😀 Tässä pointtina, miten korkeella ollaan kun luola näyttää niiiin pieneltä!

Matka kohti majakan etsimistä jatkukoot. Tiiättekö sen tunteen, ku pitää valita jompi kumpi suunta, ja aina valitsette väärin? Kaippa sekin on jonkinlainen taitolaji. Eksyin jonkun talon pihaan ja koira tuli haukkuen vastaan, sit eksyin taas toiseen pihaan ja huomasin portin olevan kiinni. Eli ei tosiaankaan ollu mitkään maailman selvimmät opasteet majakalle ja olin varmaa jo kävelly se 6 km pääsemättä oikeen mihkään.. 😀 Lopputuloksena päätin lähtee veneretkelle, joka veis mut sinne majakalle.

Taas kun ei yhteistä kieltä ollu, en ollu ihan satavarma mihin sitä tuli ostettua lippu.. 😀 Ja vielä näköjään kakski. Toisen lipun takana oli veneen paluuajat, eli ilmeisesti meno- ja paluulippu oli erikseen. Hyppäsin veneeseen ja olin ainoo matkustaja, ei näköjään mitään yleisöryntäystä näille veneretkille ollu.. 😀 Matka(t) makso 25 realia eli n. 5,50 euroa, eipä ainakaan mikään kovi iso lovi budjettiin 😀

Pääsin ”Brasilia” satamaan ja venematka kesti varmaan 5 min. Siitä oliki sit enää 1,6 km majakalle, lähes jo voittajafiilis oli tässä vaiheessa.

Opasteetkin oli vähän paremmat. Ja tällä saarella oli moooonta rantaa!

Olis tehny mieli viettää vaikka päivä kaikilla rannoilla. Ens kerralla tuun tänne viikoks 😀

Matkan varrella oli myös vedentäyttöpisteitä, kuinka kätevää niin ei tarvinu jatkuvasti ostaa uutta pulloa. Näitä lisää muidenkin retkien varrelle kiitooos! 🙂

Ja mikäs se siellä, majakkaa! Edelleen toiminnassa tämä kyseinen Farol das Conchas.

Lauantaina tuli käveltyä yli 17 km eli ihan kelpo päiväretki. Veneellä pääsin takas ”omalle puolelle saarta” ja loppupäivä meni rannalla maatessa, pizzaa syödessä ja kasvonaamio naamalla sängyssä maatessa. Saarella tuli aika pimeetä jo 19 aikaan, eli taskulamppu ei olis ollu ollenkaan huono varustus sinne 😀

Sunnuntai 6.10.2019

Lähtöpäivä, yhyy. Kävin vielä fiilistelemässä ja istuskelemassa kallioilla.

Taustalla oleva kivi näytti ihan sydämeltä <3 Ja jos nyt yks selfiekin tähän väliin, musta on ihana reissata sekä kamujen kanssa että itekseni. Enempi kyllä kamujen kans tulee tehtyä juttuja ja en tiiä jos viikkotolkulla pitäs olla yksin, niin käviskö aika pitkäks.. 😀 Kumminkin tätä kohdetta voin ehottomasti suositella yksinkin reissua miettiville ja kannattaa varata 2 yötä ainakin! Näkemistä olis vieläkin riittänyt, tänne pitänee siis tulla uusiks 😉

Paluumatkalla sato ja vähän jännitti, miten pääsen sinne Pontal do Suliin, meneekö taas joku bussi vaan jostain tien varresta vai miten. Onneks oli koko päivä aikaa seikkailla takas Curitibaan.. 😀 Lauttoja meni 30 min välein, eli helposti saaresta pääs pois. Kävelin sit samaiselle tielle, mistä viimeks jäin bussilla ja siellä oottikin joku toinen bussi.

Katoin että jes, sehän menee sinne mistä mulla on paluulippu Curitibaan. Hyppäsin kyytiin ja tää matka olikin vaan 4 realia eli n. euron (en tiiä miks mennessä oli kalliimpi ja niinku oon aiemmin tuonu ilmi; ei täällä oo aina niin kovin loogista ja ihmeteltävää riittää 😀 ). Ja vaikka bussissa lukikin ”Pontal do Sul”, se ei suinkaan nimensä mukasesti ihan sinne menny. Oishan se nyt ehkä ollu liikaa vaadittu, et bussi menis sinne minne siinä lukee :O Tää meni paikkaan nimeltä ”Pontal do Parana”. No ei siinä mitään, tuttu paikka sekin, sillä myös menomatkalla bussi oli pysähtyny siinä. Aattelin loogisesti, et eiköhän tälläkin kerralla ja päätin tarkistaa asian netistä..

No, eihän tietenkää tosta paikasta ollu yhteyksiä Curitibaan. N. tunti niin mun paluubussin pitäs lähtee Pontal do Sulista ja olin väärässä paikassa (toisinaan aika perus meikäläisen toimintaa..). Vähän alko jännittää, et miten mun käy ja kun näitä busseja menee Curitibaan n. 3h välein niin se nyt siitä oliski puuttunu, et oisin viel myöhästyny siitä 😀 Google-kääntäjä esiin ja näytin mun lippua ja kysyin, tuleeko tää bussi tän aseman kautta ja voinko hypätä kyytiin. Kaikki ok, ainoostaan vaan sillä bussilla kesti 45 min sieltä Pontal do Sulista tänne Pontal do Paranaan, joten kevyet 2h sain ootella asemalla.

Mikään muu ei sunnuntaina ollu auki täällä, paitsi huoltsikat. Onneks suklaa pelastaa tilanteen ku tilanteen <3 2h odottelun jälkeen bussi ihme ja kumma saapu. Kuski kysy jotain mun lipusta, varmaan et miks olin väärällä asemalla tai jotain vastaavaa.. 😀 Enpä osannu muuta sanoa kun etten puhu portugalia ja jotain se nauro vaan ja pääsin kyytiin. Siitä kyllä tykkään täällä, että kaikki aina järjestyy ja ihmiset on ystävällisiä. Ja kaikki on vähän sinnepäin, joskus se ärsyttää mut toisinaan se myös huvittaa 😀 Tästä oli n. 1,5h paluumatka Curitibaan.

Niin se on tänäänkin taas perjantai ja viikko alkaa olee tästäkin reissusta. Aika menee supernopeeeesti! Seuraava kohde onkin alle parin viikon päästä Rio de Janeiro, can’t wait!

Lozku