Tää postaus käsittelee mun alkuperästä vaihdon tarkotusta, eli koulua, mitä käyn täällä. Koulun nimi on kaikessa kokonaisuudessaan Pontifícia Universidade Católica do Paraná mut me sanotaan usein vaan ”PUC”. Pääsee huomattavasti helpommalla 😀

Aikas hienot portit ja vartijatkin löytyy, tänne ei siis kuka tahansa pääse.

Tosiaan koulun ekoista orientaatioista on kulunu pian 3 viikkoa, taas aika lentää ku siivillä! 30.7 tiistaina lähettiin yhtä matkaa mun kämppisten kaa, milläs muullakaan ku Uberillä, kohti koulua. Tästä kämpiltä matkaa on autolla semmonen reilu 4km eli nopeesti se on suhattu. Orientaatiot alko yhteisellä monen tunnin infolla ja saatiin myös tervetuliaspussukka, jossa oli esite Brasiliasta ylipäätään sekä eri värisiä lappusia täynnä tietoa koulun järjestelmistelmistä ja salasanoista yms. Saatiin myös koulun t-paidat, opiskelijakortit ja ruokalipukkeet. Alkuinfo oli sekä portugaliks että englanniks, sillä osa vaihtareista ei puhu englantia ollenkaan ja osalla on opintoja molemmilla kielillä. Mä kun luulin että kaikki tieto olis ollu vaan enkuks mut ehhei, turha toivo.. 😀

Sen verran edustava kuva, että parempi kun sormi on eessä.. 😀

Infon jälkeen oli yllättäen nälkä, sillä se kesti n. 3h putkeen (9-12) ja saatiin sit pienet eväspussit sen jälkeen. Olisin voinu syyä enemmänki, mut näillä mentiin. Meillä jokaisella on oma ”buddy” eli vähän ku tutor, joka auttaa. Buddyjen kans ollaan juteltu Suomen päässäkin, mut Samulin buddy Joaquim on ollu kaikista aktiivisin ja todellinen pelastus meille kaikille! Joaquim esitteli koulun pihaa meille, ei ollenkaan huonot näkymät:

Suomikin mainittu! Mihis sitä seuraavaks lähtis? Ehdotuksia otetaan vastaan 😉

Rakennuksia on monia enkä edelleenkään tiiä kaikkia, sentäs tiiän ne, missä omat kurssit pidetään (edistystä sinänsä) 😀 Täällä puhutaan rakennusten väreistä, esim. meijän liiketalouden kurssit on oranssissa rakennuksessa. Kokkikurssi puolestaan on vihreessä rakennuksessa, missä on laboratorioita yms. Et jos muuten on hukassa ni ainakin värien avulla löytää ees oikeeseen rakennukseen 😀

Ekan päivän lopussa oli myös portugalin tasotesti, muito bom! Eli jätte bra. No kuten arvata saattaa, eipä se kovin vahvasti menny ja alkeiskurssille sitä sit päästiin, nimenomaan päästiin. Siihen oli vaan pakko osallistua kaikkien, jotka haluu portugalia opiskella. Suomessa sanottiin sen olevan pakollinen, mut täällä sit kerrottiin sen olevan vapaaehtonen. Totta kai sitä ahkerana opiskelijana kurssin silti halus ottaa 8) Hyötyähän siitä tulee olemaan varsinkin koulun ulkopuolella.

Tokana päivänä (31.7) tavattiin meijän opettajia ja niiltä sai kysellä kursseista sekä ne kertokin, mitä mikäkin kurssi pitää sisällään. Tein yhen muutoksen mun alkuperäseen kurssisuunnitelmaan, sillä olin vahingossa valinnu ”Business Statistics” eli tilastotieteet, joka ei todellakaan oo oma vahvuus. Nimimerkillä lukiossa A lyhyestä matikasta, niin ei kiitos matikkaa vieraalla kielellä meikälle. Tilalle valikoitu toinen bisnes-kurssi ja tässä näkyykin mun kurssivalinnat (+portugali, yhteensä 32 op ois tarkotus käydä):

Kuten nokkelimmat saattokin huomata, mulla tosiaan on koulua vaan maanantaista keskiviikkoon. Maanantain iltapäivällä menee sopivasti portugalin alkeiskurssikin, joten pitkiä päiviä on alkuviikko ja loppuviikko sit vapaata. Tykkään kyllä, sillä pääsee aikasemmin vklp viettoon ja mahollisiin reissuihin! Lomaa meillä ei varsinaisesti oo, mut eipä nää kurssit kestäkään kun marraskuun loppuun. ”Finals” eli loppukokeet on joulukuun ekalla viikolla, mut mikäli menestyy kouluaikana jo hyvin niin niihin ei tarvi mennä (?) 😀 Jos nyt oikein ymmärsin, eli siellä on sitten viiminen mahis päästä kurssista läpi, jos ei muuten arvosanat riitä. Jokasella kurssilla on 75% läsnäolopakko, eli aika paljon korkeempi, mihin Suomessa tottunu. Myös kurssin keskiarvo pitää olla yli 7 (1-10), eli aika kova vaatimus pelkkään läpipääsyyn. Saa nähä sit millanen arvosteluasteikko on, äkkiseltään kuulostaa ainaki kovatasoselta. Tehtäviä on myös jonkun verran ja kirjoja, mitä pitää lukea.

Meillä on käytössä ”Blackboard” joka on muuten ihan jees, paitsi että se on portugaliks. Noh, oppiipahan sitäkin samalla, väkisin jos ei muuta 😀 Klikkailee vaa auki joka kohan, niin sittehän parhaiten tietää, mitä missäkin on. Tänne päivittyy yleensä kurssien tehtävät, mutta kuten maassa maan tavalla, ei se aina ihan niin yksinkertasesti mee. Liian helppoahan se ois, parempi vaa kirjottaa jokanen tehtävä ylös niin on huomattavasti helpompaa. Kiitos Jennalle, joka kirjotti ylös meijän parityön ohjeen.. 😀 Kursseilla on ollu aika paljon erilaisia ryhmätöitä ja huomenna mulla ja Jennalla on meijän parityön esitys, jaiks.  Onneks se sentään on enkuks, toista se on tolla kokkikurssilla, kun puhekieli on portugali.. 😀 Oli ensimmäinen tunti lievästi sanottuna haastava, mut no ehkä kokkausta oppii enempi tekemällä kun puhumalla. Ope kyllä puhuu enkkua ja siel on ihania paikallisia opiskelijoita, jotka kääntää niitä ohjeita mulle. Ja reseptit sentää on enkuks ni on jotakin hajua mitä ollaan tekemässä. Ostin mulle kurssille sopivat vaatteet koulusta ja tässä mun fiiliksiä tunnin jälkeen, jotenkin sitä vaa aina selviää, oikeenlaisella asenteella ainakin!

Ostin myös takin ja housut ja mul on hyvä syy miksei takki oo kuvassa: jätin sen painatukseen niin saan siihen PUCPR:n logon sekä oman nimeni! Tarviiko MasterChef enää muuta? Hattu menee hyvin valmistujaishatusta, kokkihan musta sit tulee 🙂 (eeiku..?!)

Pöytä oli valmiina katettu meitä varten, palvelu aika 5/5.

Ruuaks kokkailtiin paikallista tapiocaa ja acaita, kyllä maistu! Syöminen tän kurssin ehottomasti parhain osuus 😉

Tässä tuli nyt vähän sekalaisessa järjestyksessä tietoa koulusta, sillä toisen orientaatiopäivän jälkeen lähinkin samantien reissuun. Mut aattelin tiivistää tähän samaan postaukseen mitä oon sit reissun jälkeen tehny koulussa, ja seuraavat postaukset onkin sitten reissusta, jejee! <3  Siihen saakka, tchau!

Lozku

Hetki on taas vierähtänyt ja erilaisia reissuja mahtunut tähän Brasilia-elämään, mut niistäkin postauksia tulossa vähän myöhemmin kun taas kerkee :D. Nyt tässä postauksessa ensimmäisiä fiiliksiä tästä itse vaihtokaupungista, missä tuun viettää eniten aikaa 🙂

Saavuin tänne Curitibaan tosiaan 23.7.2019 tiistai-iltapäivällä (melkeen 3 viikkoo sit, mihin tää aika on menny :O). Olin aatellu ottavani Uberin, mut koska lentokentän wifi ei yltäny ulos asti, niin se yritys takkus sit siihen. Argentiinan taksihuijarista oppineena kyselin takseilta hintaa tänne kämpille, yhteistä kieltä ei taaskaan ollu, mut onneks puhelimen laskin toimi hyvänä apuna 😀 Sain alkuperäsestä hinnasta melkeen puolet pois tingattua, eli ei kannata heti ekana uskoa sitä kuskien sanomaa hintaa, turisteja on helppo vedättää.

Taksimatka Curitiban lentokentältä tänne lähelle Cristo Reitä oli n. 16 km ja makso 11 euroa (Uberillä olis ollu 7 euroa niin ei mikään suuri ero). Taksikuski ei tosin löytäny tän kämpän osotetta, ja jätti vaan jonkun kaupan eteen, sano kyllä et tuolla se on. No eipä ihan ollu ja koska kadulla oli vähän epämäärästä jengiä, en niiltäkään viittiny apua kysellä. Tältä näytti kun taksista ulos hyppäsin:

Latasin tässä vaiheessa Elisan reissunetin, aattelin että 20 euroa on pieni hinta siitä, etten haahuile täällä ympäriinsä ja näytä eksyneeltä kaikkien matkatavaroideni kera. Kämppä oli ihan 400m päässä, mun suuntavaisto sano eri suunnan (yllättikö?), joten tää todellakin oli pelastus. Tänne oli oma portti ja porttipuhelimella piti soittaa, eipä taaskaan yhteistä kieltä ollu ni sanoin vaan taikasanan ”Airbnb” ja pääsin sisälle, wuhuu! Tähän kämppään on älylukko eli tää aukee koodilla, aikas jees ku ei tartte avaimii kantaa ympäriinsä. Ja ulko-oven eli täs tapaukses portin avaa aina aulahenkilö, siinä on jatkuvasti joku päivystämässä. En tiiä onks nää jotain loma-asuntoja vai asuuko näissä ihmiset sit muutenki.

Tää kämppä on edellistä Argentiinan Airbnb:tä huomattavasti viihtysämpi, mut toki täällä me asutaanki reilu kuukaus (elokuun loppuun). Mulla on kämppiksinä Jenna ja toinenkin meijän koulusta, Samuli. Mulla ja Jennalla on yhteinen pieni huone, mut ainakin toistaseks ollaan mahuttu olemaan 😀 Ens kämpässä sit kaikilla omat huoneet. Täälläkin kämpässä on kylmä, onneks on tää pelastamassa:

Minni-viltti best <3 Joka yö nukkunu tällä, koska peitot on ihan olemattomia ja tää lämmittää kunnolla.

Ainiin ja yks mitä ollaan ihmetelty niin tän kämpän suihku:

Siihen on rakennettu lämminvesivaraaja ties millä virittimillä, ei onneks olla viel saatu mitään sähköiskua.

Tää kämppä sijaitseee myös isojen teiden varressa, eli melu kuuluu tosi hyvin tänne sisälleki. Ekana iltana tuli ikävä Suomen äänieristystä ja hiljasuutta, voi sitä ihminen outoja asioita kaivata.. 😀 Tulee mieleen myös se biisi ”Tää on liian suuri city..”, mut toki jos vertaa Seinäjokeen niin kyl tää parin miljoonan asukasluvun määrä tekee tehtävänsä :’D

Seuraavana päivänä, keskiviikkona 24.7.2019, lens Samuli ja Jenna tänne. Porukalla kierreltiin lähiympäristöä ja kauppakin löydettiin. Loppuviikosta haettiin meille paikalliset liittymät ja se on kyllä ollu pelastus, sillä nettiä tulee käytettyy kämppä-wifin ulkopuolellakin. 4G prepaid-liittymä 28 päivän ajaks makso vaan 11e! Ja pystyy lataamaan jatkossa saldoa melkeen mistä vaan, kioskeista yms. Täällä ei oo samanlaisia rajattomia nettejä kun Suomessa (toinen asia mitä ikävä), on vaan jotain rajattomia sovelluksia. Esim. tässä liittymässä on rajaton WhatsApp ja Facebook ainakin ja oli siin listalla muitakin, mut esim. Instagram, Uber, kartta-sovellus, normi netti jne ei sit kuulu. Ehkä joskus tän vaihdon aikana vielä tääki logiikka selvii, oon kuitenkin säännöstelevästi käyttäny ton liittymän nettii, mikäli en tarvi sillä hetkellä sitä niin se on pois päältä, esim. just kaupungissa ollessa. Samalla hyvää vierotustakin.. 😀 Tässä vähän kuvia tästä kaupungista:

Varmasti ruuatkin hyviä näin söpössä ravintolassa 🙂

Vehreyttä riittää!

Ja kukkia <3

Tästä kaupungista löytyy myös hieno Charlin Chaplin graffiti <3
(ehkä tässä vaiheessa iski myös vähän ikävä omaa poikaystävää Suomessa..)

Pitihän sitä myös tsekata, miltä täällä drinkit maistuu. Hyvää oli, jatkoon! #ykssille

Uberit on ihan parhaita ja halpoja, varsinkin kun porukalla menee. Kyl tääl kulkee bussitki, mut vielä toistaseks ei olla niihin niin hyvin perehdytty. Niitäkin on täällä erilaisia ja eri kortit ja eri käytännöt niin se on sit oma työmaansa se selvittely 😀 Ja se on melkeen halvempaaki kulkee kolmisteen jaetulla Uberillä, samoin myös paaaljon paljon helpompaa ja kivempaaki heheee.

Ostoskeskuksista ollaan kierretty kolme, kaks ”perus” ja yks vähän kalliimpi. Perus ostareissa ja katukaupoissa on tullu shopattua, enemmän ja vähemmän olennaista 😀 Uudet vaatteet on piristäny ja pitihän sitä uudet koulutarvikkeetki hankkia (Suomessa oon hukannu ne johki muuttolaatikoiden syövereihin..)

Shopping Estacãon ulkopuolelta.

Tällä kertaa jotain hyötyä lyhyydestäkin, eipähän kastu!

Tän junan tarina luki portugaliks, mut ei jaksanu kääntää. Tyydyin vain ihastelemaan, perus meikä 😀

Koululaiselle koulutarvikkeet kuntoon 8)

Tsekattiin myös paljon puhuttu”Rua XV de Novembro”, katu josta ei menoa ja meininkiä puutu. On pukeutuneita ihmisiä, soittajia, erilaisia koristeita, paljon kukkaistutuksia, ravintoloita, kauppoja ja tietysti paljon ihmisiä.

Söpö kioski Rua XV de Novembrolla 🙂

Täällä näkee myös yleisestiki paljon poliiseja, en osaa oikeen sanoo onks se hyvä vai huono juttu.. 😀 No ainakin ku ollaan päiväsaikaan liikuttu niin ei mitään ongelmia turvallisuuden kans ja Uberillä ku kuljettu paikasta toiseen niin ei olla epämääräsillä alueillakaan liikuttu. Ainiin ja tääl on ”liikennekaupustelijoita” (keksin oman sanan), mut siis kun auto pysähtyy valoihin niin myyntimiehet/myyntinaiset (vai pitästkö sanoo myyntihenkilöt) iskee 😀 Ei nyt joka valoissa mut vähintäänkin jokaisella Uber-kerralla oon nähny ja niitähän kertoja riittää.. Millon mitäkin ne kaupustelee, sukkia, paitoja, sadetakkeja – myös pähkinäpusseja on jätetty auton peileihin ja sit ne haetaan pois ennenku valot vaihtuu. Se on nopeeta ja tehokasta, en toki oo nähny et kukaan kuski mitään ostais niin kannattavuudesta en mee takuuseen 😀 No, yrittänyttä ei laiteta!

Sitten kolmas asia mitä on tullu Suomessa ikävä, pesukone <3 Näitä pitää monesti ihan itsestäänselvyyksinä, mut sitä ei tosiaan tässä kämpässä oo. Tässä lähellä on kyllä pesula ja sinne veinki vaatteeni pesuun. Kääntäjän avulla sain senki homman hoituu, tosin oli vähän epäselvää, millon pyykit olis pestynä. Vein ne tosiaan torstaina ja sanottiin et toimitus olis ens viikon ke (mä jo haaveilin ku vein to aamusta et ne olis samana iltana valmiit..). No en voinu niin pitkälle oottaa ni sanoin, että voin tulla hakeeki ne täältä. Sehän onnistu sit jo lauantaina, näiden hitauden tuntien olin varma et ne olis tän kuitin mukaan aikasintaan 12, mut se oliki tarkottanu ”12 mennessä”. Sen tajusin ku olin ovella 12.05.. 😀 Noh, onneks oli vielä vaatteita parille päivälle ni maanantaina sain sit lopulta haettua eli loppu hyvin kaikki hyvin, toki makso 6e/kg ja mulla oli 3 kg eestä niin ei tuolla jatkuvasti oo varaa pesettää, nyrkkipyykki here I come 😀 (ens kämpäs tosin pesukonekin, joten ei montaa nyrkkipyykkäystä tartte!)

Orientaatiot kouluun liittyen alko 30.7 ja ne kesti kaks päivää, niistä voisin tehä erillisen postauksen niin saa keskityttyä niihin eikä teksti pitene entisestään :D. Yleisfiilis Curitibasta on silti tosi jees, täällä on lämmintä ja ruoka on halpaa, eikä tosiaankaan tartte missään pelossa elää niinku ehkä tän maan maine vois antaa olettaa. Tää on Buenosin tapaan kans aika eurooppalainen kaupunki ja paljon näkee ihmisiä eri etnisestä taustasta. Enkkua puhuu aika harva, et kyl se vaa pitää olla hereillä sit koulussa alkavilla portugalin tunneilla et ees perusasioita osais sanoo 8) Mutta tässä nyt joitakin fiiliksiä, saa kysellä ja kommentoida ja jos on antaa postausehdotuksia niin niitäkin otetaan vastaan!

Cumprimentos,
Lozku