Täällä ollaan! pt.1 Leiri
Moi taas, pitkäst aikaa!
22.8.2013
Tää tyttö oli valmiina maailmalle Helsinki-Vantaan lentokentällä, oottelemassa lentoa kohti tuntematonta, Kiinaa.
23.8.2013
Aamulla, noin klo. seitsemän Kiinan aikaa, kone oli laskeutunut Beijingin kentälle, jossa oli yllättävän helppo suunnistaa kaikkien passin tarkastusten jne. läpi. Siellä mentiin junalla paikasta a. paikkaan b. hakemaan matkalaukkuja, oli kyllä hieman jännää!
Kentän ulkopuolella meitä odotti AFS minibussi, jolla sitten mentiin hotellille. Ensimmäinen päivä oli tarkoitettu kokonaan lepäämiselle, mutta minulla ja huonekaverillani Jutalla (miss you <3) koko päivä meni itkemiseen ja nauramiseen, kun ei tiennyt miten niin suureen koti-ikävään pitäisi suhtautua.
Minulla oli koko päivän aivan järkyttävän huono olo, en tiedä mistä johtui, ehkä ruoasta, koti-ikävästä, jännityksestä… mistä lie.
Kiinassa muuten syödään kolme kertaa päivässä. Ei enempää, ei vähempää. 3.
24.8.2013
Aamulla oli ihka ensimmäinen kiinalainen oppituntini. En kyllä oppinut siellä mitään, mutta tuli koulun käytäntö jokseenkin selväksi.
Sitten oli ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin koko leirin porukka busseilla kohti Kiinan muuria. Bussilla meni noin tunti ajaa muurille. Kun päästiin perille, meille näytettiin mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään, ja kerrottiin koska pitää tulla takaisin. Edessämme näkyi aivan kamalasti rappusia, metsää, lisää rappusia ja vielä lisää metsää. Portaita oli varmaan kilometrin verran, ja meinasin luovuttaa jo ennen puoli väliä, sillä siinä helteessä ja tällä kunnolla, se urheilu suoritus oli kyllä niin extreme ettei uskoisi. Ylitin silti itseni, ja pääsin muurille! Silloin oli kyllä kunnon voittaja fiilis.
Muurilta on kuvia, mutten nyt voi laittaa niitä, koska kello on tosi tosi paljon, ja kuvat lataavat tosi tosi kauan. 🙁
Kun tultiin takaisin, oli ”partyt”. En ymmärrä millä kunnolla me tanssittiin vielä sen kiipeily reissun jälkeen, mutta kyllä oli hauskaa! Silloin ei olisi halunnut lähteä leiriltä isäntä-perheisiin ollenkaan.
25.8.2013
Tämä koko päivä oli enimmäkseen vain odottelua, että koska pitää lähteä kohti uutta perhettä. Kun se aika lopulta koitti, piti minun sanoa heipat maailman rakkaimmalle ustävälleni Jutalle, ja siinä oli itkussa kunnolla pidättämistä.
Minibussimme ajoi muutaman tunnin ensin yhdelle rautatie asemalle, jätti siinä osan ihimisistä, ja sitten noin puoli tuntia toiselle, jossa loput sitten jäivät. Juna-asemalla oli minun ja Teresan (Italialainen tyttö, joka tulee minun kanssa samaan kouluun) opettaja meitä vastassa. Hän opasti meidät junaan.
Kiinalainen yöjuna on kyllä kokemisen arvoinen! Ensinnäkin, jokaisessa nukkuma KOPISSA on kuusi sänkyä, kolme päällekkäin seinien molemmilla puolilla. Tottakai minä olin sitten se joka joutui eri kopperoon kun muut. Mutta en valita, sillä vietin aikaa muiden kanssa samassa kopissa, ennen kuin valot menivät pois ja piti mennä nukkumaan. Siinä kopissa oli kolme vaihtaria ja kolme kiinalaista. Tutustuttiin kaikkien kanssa vähän paremmin, ja tutustuttiin myös Maryyn, joka on kiinalainen tyttö, mutta hän on opiskellut vuoden skotlannissa. Meillä oli aivan mahtavaa yhdessä ja harmitti tosi paljon kun piti sanoa heipat kaikille. Kun valot sammuivat kiipesin ylimpään sänkyyn viereisessä kopissa ja koitin nukkua. Kylmät junan sängyt, kovat kuin kivi. Juna jyskyttää kohti tuntematonta, ulkona vilahtaa välillä kaupunkien valoja. Suljen silmäni ja jään odottamaan huomista.
Täällä ollaan! pt.2 Host perhe, tulee heti, kun kerkeän kirjoittamaan. Ja toivottavasti saan silloin jo lisättyä kuvia mukaan.
Öitä Suomi <3