8.9.2013 lazzzu

No shine without a star

Moikka taas!

Sain vihdoin perjantaina netin taas toimimaan, se ei ollut toiminut ollenkaan maanantain jälkeen. Kyselin perheeltäni osaisivatko he kertoa mikä on vialla, ja pystyvätkö he tekemään asialle jotain, mutta he vain sanoivat ”I don’t know.” En tiedä, mikä oli vialla, eikä sillä niin väliä. Sillä minulla on ollut niin paljon muutakin tekemistä (esim. kiinan opiskelua..), etten olisi kerennyt viettääkään kauaa aikaa koneella.

Nyt aivan ensimmäiseksi on pakko kertoa yksi asia, joka on aivan omituisen mahtava!

Katselimme yhtenä päivänä perheeni kanssa kuvia suomi perheeni kahdesta koirasta (rotu: samojedi). Perheeni ihasteli kuvia, ja kehui miten suloisia meidän koirat olivat. Seuraavana iltana siskoni kysyi pidänkö koirista, ja vastasin pitäväni. Hän hymyili leveästi ja sanoi ”Hyvä!” Ihmettelin, että mitähän nyt on tekeillä, kunnes seuraavana iltana siskoni sanoi ”Me hankimme koiran pennun, haluatko tulla katsomaan sitä?”

Kun menimme alas (siis ulos talosta), kävelimme autolle, jonka penkiltä sisko otti pienen kultaisen ja todella pörröisen koiran pennun ulos. Hän sanoi, että minun pitää antaa nimi pennulle. Päättelin pinkistä kaulapannasta, että kyseessä on tyttö, ja ensimmäinen nimi, jonka kiinalainenkin osaa ääntää, joka tuli mieleeni oli Mimi. Nyt tämä 1kk vanha pikku Mimi asustaa maman ja papan luona, sillä isovanhemmat eivät pidä koirista.

Aiheesta poiketen.. En tiedä vieläkään missä mama ja papa asuvat, mutta ei sillä ole oikeastaan edes väliä, sillä olen kotiutunut nyt aika hyvin tänne isovanhemmille. 🙂

Mama on tuonut Mimin nyt joka ilta autolla tänne, ja me käytämme sitä iltaisin siskon kanssa lenkillä. On kiva käyttää Mimiä lenkillä, sillä samalla pääsen itsekin ulos. Perheeni on pitänyt minua enimmäkseen neljän seinän sisällä, joten raikas ilma on kyllä hyvästä.

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa Mimistä, sillä en ole kerennyt ottamaan kameraani tai kännykkääni mukaan, kun olemme menneet katsomaan pentua.

Koulu

Koulussa minulla ja koulun toisella vaihtarilla Marialla on oma luokka. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan meidän kahden käyttöön. Luokasta löytyy muutama pulpetti, opettajan pöytä, muutama liitutaulu ja sohva (+tyyny ja peitto). Meillä on oma luokka enimmäkseen siitä syystä, että emme vielä tässä alussa ymmärrä lähes ollenkaan kiinaa, joten meidän ei ole järkeä istua kaikilla kiinalaisen luokkamme tunneilla, ja sen ajan, kun emme ole niillä tunneilla, voimme olla omassa luokassamme, ja opiskella kiinaa itsenäisesti.

Koulu on aivan älyttömän iso paikka. Siihen kuuluu monta rakennusta, jotka ovat yhdistetty silloilla, ruokala, opettajien rakennus, oppilaiden ”erikois tunneille tarkoitettu rakennus” (=kemia, atk, musiikki…), sekä tietysti koulun urheilu-/jalkapallokenttä, koripallokenttä ja ”hengailu alue” (jossa kukaan ei ikinä ole, koska kaikki ovat luokissaan opiskelemassa 24/7).

Kiinalainen luokkani

Minulla on varmaan maailman ihanin kiinalainen luokka! Luokkalaiseni lähettelevät tunneilla minulle pikku lappusia, jotka on kirjoitettu englanniksi, ja vastailen niihin aina kun opettajan silmä välttää. Minulle myös kertyy origami sydämiä ja kukkia pulpetilleni aika paljon päivän mittaan, sillä luokkani ”lahjoo” minua pitämään heistä. Välitunneilla he yrittävät kovasti puhua minulle englantia ja kiinaa, mutta kun heidän lausumaa englantia on hieman hankala ymmärtää, joten välillä pyydän, jos he voisivat kirjoittaa mitä haluavat sanoa.

Olen saanut luokaltani jo muutaman kaverin, tai miksi heitä nyt kutsuisi.. Ihmisiä joiden kanssa juttelen enemmän kuin muiden kanssa, ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Minulla on myös uusi pikkuveli koulussa… En oikein ymmärrä näitä kiinalaisia, sillä eräs poika, David, ilmoitti minulle vain, että koska hän on minua nuorempi, hän on nyt pikkuveljeni. Sitä ihmetellessä… Koko luokkani on muuten -98 ja -97 vuonna syntyneitä. Ei toki ole mitenkään aikuismainen olo heidän seurassaan. En tarkoita, että he olisivat aivan lapsia, mutta aasialaiset ovat muutenkin paljon lapsellisempia, kuin länsimaalaiset, ja siihen vielä muutaman vuoden itseäni nuorempi luokka, niin kyllä on menokin sen mukaista. Yksi uusista kavereistani ilmoitti minulle, että me olemme nyt ”Best Friends”. Hänen englantilainen nimensä on Jack Chan. Joudun aina kysymään kaikkien englannin kielisiä nimiä, sillä en millään muista kiinalaisia. Ne kaikki ovat jotain ”Cheng Jou Ling”, ja kun luokalla on 64 oppilasta, ja kaikilla on tuollainen nimi, ei niitä kukaan voi muistaa! Yhden kiinalaisen nimen muistan luokaltani, Bi Peng Cheng, hän oli ensimmäinen joka laittoi minulle lappuja kesken tuntia.

Luokkalaiseni laittoivat aluksi melkeinpä ainoastaan lappuja, joissa luki ”Hi! You are beautiful” , milloin mitenkin kieliopillisesti päin mäntyjä, mutta pointti oli kaikissa sama. Kun tämä lappusota oli loppu, alkoi uusi, jossa kaikki utelivat onko minulla poikaystävää. Yllätys yllätys, kaikki jotka sitä kysyivät, olivat poikia. Ja siis kiinassahan koulu kieltää seurustelun, mutta minulle selvisi, että luokan paha poika Jack (ei siis se best friend) seurustelee, polttaa tupakkaa ja vaikka mitä muuta, jos opettajat saavat tietää hänen tyttöystävästään, hänellä ei enää ole tyttöystävää.

EDIT koulupuku

Kevät/kesä/sisä asu, hame menee polviin asti. En ole nähnyt vielä ketään, jolla olisi tuo hame koulussa päällä.

Syksy/talvi/ulko asu. Kaikki pitävät noita housuja, sen hameen sijasta.
Ja pojilla on muuten samanlaiset ulko asut, mutta ne ovat siniset.
(Melkein tuli jopa nättejä kuvia..)

Mielestäni nuo vaatteet ovat aivan älyttömän kuumat käytettäväksi tähän aikaan vuodesta, kun ulkona on yli +20’C, mutta silti kaikilla kiinalaisilla nuo paksut ulkovaatteet on päällä. Minulla on noiden paksujen housujen sijaan yleensä jotkut farkkujen tapaiset jalassa.

7.9.2013

Aamulla selitin isovanhemmilleni, piirustuksien ja google translatorin avulla, että menen Marialle syömään, ja sitten menemme shoppailemaan. Sain luvan, ja lähdin bussilla koululle. Odotellessani Mariaa siellä, huomasin, ettei minulla ole pientä rahaa bussia varten (taaskaan), ja menin pikku putiikkiin. Sanoin myyjälle hienolla kiinan kielen taidolla ”Wo yao yi ping shui” (= minä haluan yhden pullon vettä). Olin niin iloinen kun myyjä ymmärsi mitä sanoin, ja haki minulle kylmästä vesipullon. Maksoin sen, ja lähtiessäni hihkaisin myyjälle vielä ”Jaijien” (= heippa/näkemiin). Muutaman minuutin odoteltuani, Maria tuli bussilla, ja menimme toiselle puolelle tietä odottelemaan bussia, jolla pääsemme Marialle.

Kävimme kokeilemassa Bank of Chinan automaatilla, toimiiko minun pankkikorttini, sillä Marian oma ei toimi täällä. Onnekseni minun kortti toimii, joten synttärirahoja sun muita, voi sitten laittaa tilille, kun se on ajankohtaista. 😉

Kävimme Marian kotona, josta lähdimme koko Marian host perheen kanssa syömään. Meidän oli tarkoitus mennä Marian isoäidille, mutta erään ravintolan pihassa huomasimme, että ei taidetakkaan olla menossa syömään kotiruokaa. Ravintolassa söimme pöydästä, jossa oli keskellä hella, johon laitettiin suuri vesikattila, jossa kaikki ruoka kypsennettiin itse. Aivan ensimmäisenä ruokalajina oli jättikatkarapuja tikuissa. Kypsentämisen jälkeen, niiltä piti puraista pää ja jalat irti, jonka jälkeen ne vasta syötiin. Ruokaa oli aivan älyttömästi, ja minulle valitettiin, että syön liian vähän. En ole tottunut syömään niin paljon, kuin kiinalaiset! Marian host äiti nosti maljan sille, että minä olen heidän kanssaan. Koko ravintolaan meno oli vain sitä varten, että he halusivat toivottaa minut tervetulleeksi heidän kotiinsa. Vertaillaanko taas tässä kohtaan hieman Suomeen?

Ruokailun jälkeen, menimme yhdessä shoppailemaan kaupungin keskustaan. Kävimme kyllä ensin viemässä Marian host isän kotiin, sillä hän ilmoitti, ettei häntä kiinnosta lähteä juoksemaan vaatteiden perässä. Mukaani tältä reissulta tarttui paita, joka oli ”kiinalaista huippu muotia” myyvästä liikkeestä. Paita oli Kiinan mittakaavalla aivan älyttömän kallis, mutta ei se ollut euroissa kuin noin 20€.