Moi vaan kaikki!

Mun perhe on kyllä niin sekava! Mun toinen sisko ei olekaan mun sisko, vaan serkku. Ja koko suku on niin outoa porukkaa, mutta ihania ne silti on!

Mistä te haluisitte että mä kirjotan? Koska voin sanoa, että täällä tapahtuu niin paljon, ja on niin paljon kaikkea uutta ja erilaista, että mistä vain voisi kirjoittaa melkeimpä kirjan verran tekstiä!

Ruoka
Ruoka on kyllä jotain niin mielenkiintoista, että! Täällä ei heitetä mitään hukkaan, ruokaa tehdään aina aivan älyttömästi, ja sitä voidaan tehdä lähes mistä vain. Yleensä ruokapöydästä löytyy jokaiselta oma lautanen, jossa on riisiä tai nuudeleita (jotka eivät ole läheskään mitään sellaista, mitä suomesta saa), sen lisäksi pöydässä on vähintään kymmenen pientä lautasta, joista saa (pitää) napsia sapuskaa omalle lautaselle. Meidän ruokapöydästä löytyy yleensä kurkkuviipaleita (joissa on sokeria päällä), super laihaa kastiketta, jossa on lihaa (läskiä ja luita) sekä jotakin kasviksia seassa, sitten löytyy kaalia, sipulia, erilaisia lihoja (kaikki yhtä epäilyttävän näköisiä), erilaisia kunnolla maustettuja vihanneksia/kasviksia/en uskalla maistaa, kun en tiedä mitä ne on ja ne näyttää pelottavalta, jne. Ai niin! Ja pöydästä löytyy myös pähkinöitä, perunaa (ei samanlaista kun suomessa), jotain sienien kaltaista …ja … koppakuoriaisia!
Jännä juttu on se, että minulle syötettiin tänään päivällä yksi koppakuoriainen, ja söin sen ihan ilman mitään ihmeempiä, mutta kun äsken oltiin illallisella, ja siskoni tuli myös syömään, hän kysyi ensimmäisenä mamalta ”mitä tuo on??” Kun mama sanoi mitä se on, siskoni puraisi koppikselta pään irti, maisteli hetken (todella pienen hetken) ja sylkäisi sen suustaan pois huutaen ”MITÄ?! Miksi meillä on tälläistä?” Hän katsoi minua ja irvisti, merkkinä siitä ettei todellakaan tykännyt siitä. Olin niin iloinen, kun huomasin, etten ole ainut, jota kiinalainen pöperö välillä vähän ihmetyttää.

Itse syön yleensä riisiä, kurkkua, sekä jauheliha pihvejä. Perheeni tekee jauhelihapihvejä vartavasten minulle, koska huomasivat etten ole kovin innostunut heidän lihoistaan. Kiinalaiset eivät itse juo aterioidessaan oikeastaan mitään. Paitsi vanhukset, jotka vetävät riisiviinaa tai siideriä. Iki ihana nainai juottaa aina minullekin, kun itse ottaa. Täällä syödään myös aika paljon hedelmiä. Vesimeloni ja persikka ovat lempparini täällä maistamistani hedelmistä.

Persimmon ja Omena
Tuo persimmon
(en tiedä mitä se on suomeksi, noin se oli wikipediassa, englannin kielisellä sivulla)
on todella makea hedelmä. Se puolitetaan ja siitä imeskellään sen makea sisälmys, ei siis syödä kuoria.

Perheeni tuo minulle usein hedelmiä huoneeseeni, joka kiinalaisessa kulttuurissa tarkoittaa sitä, että he välittävät minusta. Kiinassa halailu ja tunteiden ilmaiseminen ovat ehdottoman kiellettyjä. Ei ole siis mikään laki juttu, vaan kuuluu kirjoittamattomiin käyttäytymissääntöihin.
Luulisi, että kiinalaiset ovat sitten todella kosketus arkoja, mutta ei! Ihmiset saattavat jopa kaupassa tulla silittelemään poskeani, ja sanovat ”voi kun hän on nätti” (kiinaksi tietenkin, mutta siskoni kääntää englanniksi). Se oli aluksi todella hämmentävää, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Vähän sama, kun on jo tottunut siihen, että ihmiset haluavat ottaa kuvia kanssani, vain koska olen ulkomaalainen.

Siskoni on kyllä maailman ihanin! Tänäänkin hän toi taas minulle G-Dragon aiheisen pikku lahjan, koska hän tietää, että pidän GDstä. Aikaisemmin, katseltiin molempien siskojen kanssa k-pop lehtiä, joista he antoivat minulle kaikki Bigbang ja G-Dragon aiheiset kuvat ja julisteet.

VIP ranneke, GD pinssi ja iso kasa GDn kuvia, nimmareilla varustettuina!

Tänään kävin muuten myös koulussa ekaa kertaa. Ensin mama vei minut ja molemmat siskoni autolla toisen siskoni koululle, jossa hän jäi kyydistä ja me jatkoimme matkaa. Mama jätti meidät jollakin pikku kujalla pois kyydistä. Katsoin ihmeissäni minne meidät jätettiin. Ympärillä oli pieniä hedelmä kojuja, kuraa, rikkinäistä asvalttia, kulku koiria ja paljon ihmisiä, joista suuri osa oli oppilaita (tunnistin oppilaiksi, koska koulupuvut). Kävelimme oudon näköisellä alueella hetken, kunnes saavuimme siskoni koululle. Sisko vei minut rehtorin kansliaan ja lähti itse pois. Rehtori yritti kovasti kysellä minulta jotain, mutta hän puhui vain kiinaa (joka oli hieman outoa, sillä koulun porteilla luki suurin kirjaimin PLEASE SPEAK ENGLISH HERE) enkä ymmärtänyt puoliakaan. Hetken kuluttua toinen vaihto-oppilas Teresa, tuli myös rehtorin luo ja sain juttu seuraa. Koko tilanne oli aika kaoottinen, sillä siinä kyseisessä huoneessa juoksi opettajia ja oppilaita joka suuntaan, ja jotkut oppilaat ostivat opettajilta jotakin (en tiedä mitä, en kysynyt). Jonkin ajan kuluttua, meidät vietiin koulun etupihalle, jossa pidettiin jonkin näköinen avajais seremonia. Siellä oli nuoria oppilaita soittamassa rumpuja, marssimassa, nostamassa lippua salkoon, pitämässä puhetta, ja seisomassa valvovan silmän alla kurissa. Opettajat pitivät pitkät puheet, räjäyteltiin papattimattoja (vai mitä onkaan) ja sitten oli minun ja Teresan vuoro esittäytyä 2000 oppilaalle kiinaksi.  Ei paineita! Minä esittäydyin niin kehnolla kiinan kielellä kuin kuvitella saattaa, ja nauroin varmaan enemmän kun puhuin. Esittäytymisen jälkeen menimme yhden opettajan (sen joka oli kanssamme junassa) autolla omalle koulullemme, jossa meidät vietiin ensimmäiseksi 4000 oppilaan eteen, urheilukentän edessä olevalle näyttämölle, jossa oli sama seremonia uudestaan. Ja taas piti esittäytyä kiinaksi.
Seremonia oli vielä kesken, kun opettajamme ilmoitti, ettei hän jaksa kuunnella, joten voidaan ihan hyvin mennä koululle, jossa sitten kierreltiin hetki, kuunneltiin sääntöjä, ja saatiin koulupuvut.
Päivän päätteeksi (n. klo 12) piti lähteä bussilla kotia kohti. Ekaa kertaa yksin bussilla suuressa maailmassa. Oli jännää! Mutta ennen kun ppääsin bussiin, minulla oli ongelma. En omistanut ensimmäistäkään 1yuanin kolikkoa tai seteliä, joten jouduin mennä pikku kioskille ostamaan jotain, jotta sain rahaa rikotuksi. Ostin 600ml colan ja tavallisen vesipullon, jotka yhteensä maksoivat 5yuania (~65 cnt), ja koska maksoin 10yuanin setelillä, halusi myyjä tietenkin antaa minulle 5yuanin setelin takaisin. Siinä oli hyvä ilman yhteistä kieltä yrittää selittää, että tarvitsen pikku rahaa. Kyllä myyjä lopulta ymmärsi mitä olin vailla, ja pääsin bussiin. Minun bussini numero on 27, Teresan 16. Ei siis mennä samalla bussilla, harmi. Onneksi meidän bussit pysähtyvät kumminkin samalla pysäkillä koulun luona, voidaan odotella siinä toisiamme ja mennä yhdessä sitten kouluun.

//www.youtube.com/embed/h6Vf9pbDmIo

Video bussi maisemista
ja super isolta koululta opettajien taloilta,
sekä muutama kuva koululta.

Kertokaahan toki, mistä haluatte seuraavan postauksen kertovan. Tai vaikka, haluatteko random videoita, kuvia, myday videoita..?

<3: Laura
aka: Laola/Loola

Ps. Roosa ja Isto, poliisikuva on työn alla 😛