Kun koti muuttui kouluksi ja työpaikaksi
Kaikki puhuvat siitä, miten Suomen ja koko maan tilanne on muuttanut omaa arkea. Kaikki miettivät keinoja selviytyä alakoululaisensa koulutehtävien auttamisesta, uhmaavasta päiväkoti-ikäisestä, treenien ohjaamisesta ja valvomisesta ja kaiken tämän keskellä pitäisi pysyä terveenä ja olla stressaamatta talous-asioista. Liikaa. Tähän on kuitenkin ratkaisu: organisointi, struktuuri, delegoiminen ja maltti.
Muuttuvissa tilanteissa, sekä aikuisille, että lapsille päivän struktuurin säilyminen luo turvaa ja selkeyttä; Edelleenkin herätään ajoissa, hoidetaan aamupesut, aamupalat ja ryhdytään puuhiin. Koulu- ja työtehtävät on tärkeää aikatauluttaa, suunnitella ennakkoon, ja pitää niistä oikeasti kiinni. Tavalliselle paperille saa rustattua mitä asioita täytyy hoitaa ja missä järjestyksessä. Väleihin voi mahduttaa taukoja, jolloin on hyvä haukata happea; viedä koira lenkille, viedä roskat ulkoroskiin, hakea postit tai vaikka kiertää talo ympäri. On olemassa erilaisia taukojumppa-sovelluksia ja ohjeita, itse suosittelen Sworkit Kids-sovellusta, jossa lapset näyttävät eri liikkeitä.
Delegoiminen on esimiehen tärkeimpiä työkaluja. Niitä tulee nyt hyödyntää, etenkin kun on työpaikkansa siirtänyt kotiin, siellä voi olla kaikkien esimies. Tai jos olet vapailla, olet silti perheen pää. Aikuiset määräävät, lapsilähtöisyyttä se ei kumoa, mutta perheessä, jossa lapsi sanelee ja päättää, vallitsee turvattomuutta ja epäjärjestystä, joita me näinä hankalina hetkinä haluamme poistaa. Delegoi isosisarus auttamaan pienempää kotitehtävissä; pienempi oppii tehtäviä, isompi oppii auttamisen, ohjaamisen ja esimerkiksi kärsivällisyyden taitoja. Lapsia, ja miksei puolisoakin, voi ohjata kotitöihin, organisoida yhteisiä pelihetkiä, delegoida lapset suunnittelemaan iltapäivän yhteisen hetken, mitä vaan. Tällaisilla keinoilla voi pelata aikaa itselleen, jos joku tärkeä sähköposti on lähettämättä tai deadline paukkuu työpapereiden palautuksessa.
Kun organisoi mitä kukakin tekee mihinkin aikaan, on helpompaa hahmottaa päivän omia askareitakin. Lasten kotona opiskelu on pakottanut vanhemmat osallistumaan ja katsomaan mitä lapset opiskelevat ja miten. Opettajat ovat joutuneet venymään uudessa tilanteessa ja päässeet myös käyttämään luovuutta ja toistensa tukea ihan uusin tavoin. Tämä koettelemus jättää varmasti myös jokaiseen erilaisia käytäntöjä, joita varmasti jatkossa haluaa jatkaa ja hyödyntää. Myönnettävä on, että onhan tuo etäopiskelu aika nykyaikaista ja onpas meillä mahtavia välineitä ja mahdollisuuksia oppimateriaaleista ja oppimisympäristöistä lähtien äärettömiin käytössä!
Helpolla tässä ei kuitenkaan päästetä ketään. Mamit repii tukkaa päästään alakoulun matikan tehtävissä – kaikki on toisin kuin ennen. Ohjeet ovat pitkiä: ”Tee tehtävät 1&2 vihkoon, muista siisti käsiala ja otsikoida, ota kuvat ja lähetä teamsissa opelle, vastaa tehtävään 3 sovelluksen kautta, jonka ohjeet ovat minun ensimmäisessä viestissäni. Vastaa whatsappissa wilmassa olevaan kysymykseen, muista kirjoittaa oma nimi…” Vitosluokkalainen tähän: ”Mitä nyt ku mä kirjoitin vihkoon oman nimen?” Tässä kohdassa tarvitaan aiemmin mainitsemaani malttia.
Tsemppiä kaikille arkeen ja vapaa-aikaan.
PS. Oletteko joskus opettaneet melko jääräpäiselle jo turhautuneelle lapselle pluskvamperfektiä? Hieno kokemus.
