ein windiger Tag mit einer Prise Orange

Valoitus teki mulle sit temput ja päätti lätkästä mulle uuden hiusvärin päähän- nice, kiitti tästä. Hiukset ovat siis ihan saman väriset kuin ennenkin, ei millään tavalla oranssit vaikka kuva niin antaakin ymmärtää.

Jos vierekkäisissä rekeissä olisi yhdessä istuvia ihonmyötäisiä pillifarkkuja tai -housuja ja toisessa chinoja, boyfriend-farkkuja tai muita löysiä rentoja housuja niin minä kuulun niihin jotka ekana ryntäisivät niitten rentojen, mukavien housujen luo. Niin kävi myös näitten housujen kanssa. Minusta rennot housut tai farkut näyttävät yleensä mielenkiintoisemmilta ja moniulotteisemmalta kuin iänikuiset pillit. Toki omistan ihan tarpeeksi niitä pilliversioitakin, mutta tällaisia rentoja housuja eri väreissä ja erillaisilla printeillä voisin ostaa loputtomin ja tämä ei ole mikään hetken ihastus, vaan olen ollut rentojen housujen ystävä jo monta vuotta. Varsinkin aamuisin väsyneenä olen kehittänyt itselleni ”allergian” pillihousujen päälleänkeämisen suhteen- onneksi mulla ei ole kauhean usein aikaisia herätyksiä, muutoin pillit asustaisivat aikalailla pelkästään kaapissani. Niin kuin olen varmaan jo maininnutkin tai ainakin sen voi asupostauksista päätellä: mukavuus vaatteissa on mulle äärimmäisen tärkeää.

Farkkutakin ostin eurolla kirppikseltä josksus 3-4 vuotta sitten ja istuu täydellisesti. Värikin on edelleen mielestäni ihan paras. Coccinellen laukku on reissannut jo vuosien mittaan Berliinissä, Milanossa, Tukholmassa ja vaikka missä ja silti se on päällepäin edelleen oikein hyväkuntoinen. Väri on mielestäni aivan mahtava, ei ole samanlaista väriä kävellyt missään vastaan. Kyllä aito nahka vaan kestää ja muuttuu ajan myötä entistäkin kauniimmaksi ja pitää sanoa että tällaisten kalliiden merkkilaukkujen nahka on vielä aivan eri luokkaa.

shirt: Zara / pants: Zara / denim jacket: Link, flea market / suede flats: Global, Stockmann / leather bag: Coccinelle / sunglasses: Gucci