rentoa meininkiä

 

img_1343muok.jpg

Tämä asu on alkuviikosta, kun mummi oli tullut Helsinkiin käymään ja menin illalla vanhemmille syömään. Lähdin rennoin mielin ovesta: lähes tulkoon meikittä ja mukavat, rennot vaatteet päällä. Jopa vakiokorut jätin himaan, kun otin mun vanhemman koiran mukaan ja en tykkää pitää sormuksia kun on koiranhihna kädessä. Mun vanhempi karvaturri kun ehti kerta ekat kaksi vuotta elämästään tottua siihen,että oli ainokainen ja sai kaiken huomion niin se tarttee välillä tällaisia hemmottelu-iltoja, kun kaikki vaan pusii ja halii sitä ja syöttää sille herkkuja ja se saa yksin nuolla esim kalavuoan kun me ollaan se ensin syöty tyhjäksi ja vuokaan jää vain rippeet ja osa miedosti maustettua kastiketta..ojjoi mitä herkkua hauvoille moiset. Huomasi, että se nautti siitä kaikin tavoin, että sai olla keskipisteenä eikä ollut sellainen höseltävä pikkusisko siinä pyörimässä ympärillä ja koko ajan haastamassa leikkiin ja läpsimässä tassuilla kuonolle- nuorimmainen kun osaa olla aika ajoittain h-i-e-m-a-n ärsyttävä.

Kuka sano, että pentuaika on mitä ihaninta koirassa?! Kysynpähän vaan, itse kun en allekirjoita sitä alkuuskaan. Koiranpennut ovat söpöjä, mutta aika rasittavia kun niitten kanssa on ja elää eikä vain käy kaverilla ihailemassa. Enkä viittaa vaan tähän tän hetkiseen pentuuni, kaikki muutkin koirani ovat olleet joskus pentuja, mutta olen nauttinut niistä paljon enemmän kun ne ovat hieman rauhoittuneet ja tullut järkevämmiksi, vähemmän höseltäviksi. Sitä siis kovasti odotellassa myös nuoremman kohdalla…siihen on vain vielä hieman matkaa, sillä se on vasta 10kk ja rauhoittuminen alkaa aikaisintaan 1,5 vuoden jälkeen.

img_1331muok.jpg

top: H&M / sweater: JC / pants: Topshop / leather shoes: Topshop / Scarf: Zara / sunglasses: Gucci

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *