Vegaanihaaste

Mä olen melko helppo ja yllytyshullu kaikinpuolin monenlaisiin haasteisiin ja ideoihin.

On tullut oltua mm sporttidietillä, missä oli todella tarkka ruokavalio, mitä suuhunsa pisti. Tämä oli kuitenkin todella helppoa, koska oli listat tuotteista ja määristä, mitä syö. Ei siinä omia aivoja todellakaan oisi tarvinnut käyttää, mutta minulla kuitenkin alkoi aivot surraamaan ja ajattelin, miten saan loihdittua raaka-aineista, niillä määrillä jotakin muutakin. Kehitin sitten tomaattikastikkeen. Voi miten luovaa ja nerokasta!

Viime vuonna olin muoviton maaiskuu -haasteessa mukana ja huomasin turhautuvani, koska huomasin, että muoviton maaliskuu ei ole millään tavalla itsestäni kiinni. Sitä hiton muovia on joka paikassa!!! Muoviton maaliskuu opetti kuitenkin itselleni sen, miten voi välttää sitä ylimääräistä, turhaa muovia. Uskon, että elämämme on siirtynyt muovittovampaan elämään niiltä osin mihin me itse voimme vaikuttaa. Uskon myös siihen, että muoviton maaliskuu laajuutensa vuoksi avasi monen, monen ihmisen silmät.

No nyt vuoden alusta otin vastaan vegaanihaasteen. Voin kertoa, että yksikään tämän vuoden päivä ei ole ollut täysin vegaani, haasteesta huolimatta. Tähän mä vielä pystyisin vaikuttamaan itse, mutta näytän tässä asiassa olevani heikko. Maito, juusto ja medium pihvi ovat mun heikkoudet. No, medium pihvejä tulee todella harvoin syötyä.

Orientaatio vegaanihaasteeseen lähti vasta vuodenvaihteen jälkeen, joten valmistautuinen haastetta kohtaan ei sujunut niin kuin olisi pitänyt. 

Vegaaniushan on ihan hard rock kamaa verrattuna ”pelkkään” kasvisruokavalioon.

Olen tässä elämäni varrella huomannut myös sen, että ruoka ja se mitä ihminen syö, herättää ja laukaisee ihan mielettömiä tunteita ihmisissä. Ihan kuin makkara olisi joku status quo, mikä määrittää, varsinkin ”äijäsetä” kulttuuria. (Äijäsetäkulttuurista tekisi niin mieli avautua, mutta jääköön tämä avautuminen toiseen kertaan.)

Vegaanius saattaa olla itselleni todella kaukainen ajatus.

Pyrin haasteen aikana oppimaan vegaaniudesta jotakin ja saamaan meidän perheen ruokavalioon uusia ideoita ja laajentamaan ruokalistaa, varsinkin arkiruoissa tuntuu pyörivän aina ne samat safkat.

Itse olen todella tyytyvinen, jos oma ruokavalioni laajentuu ja tätä myöden vaihtoehtoja syntyy muitakin.

Naurettavinta tässä on kuitenkin se, että mikäli haluan valita vegaaniruoan tai vaikka sen kasvispihvin, niin joko listalla ei ole tai saan kieroja katseita. Tympeetä! Ihan kuin ruokavalintani kuuluisi jollekin toiselle. Jos tänään syön täysin vegaanisti ja huomenna kasvisvaliolla niin nämäkään ei tee itsestäni joko kasvisruokailijaa tai vegaania. Olen sekasyöjä edelleen. Minä vain vaihtelen ruokiani miten itse haluan.

Huomaan ilokseni sen, että juuri lapset ja nuoret ovat tässäKIN asiassa paljon avarakatseisempia kuin keski-iän ylittäneet. Meitä keski-ikäisiä ja tämän kynnyksen ylittäneitä on vain paljon enemmän kuin lapsia ja nuoria. Tästä syystä meillä on vastuu ja koen itse osaltani myös velvollisuudeksi opastaa ja neuvoa tätä tulevaa sukupolvea kestävämpään tulevaisuuteen.

Niin jännä kuin se onkin, niin ruokavaliolla on moneen asiaan vaikutusta. Niin ilmastonmuutokseen kuin myös terveyteen ja hyvinvointiin, niin ihmisten kuin eläintenkin ja koko maapallon kantokykyyn.

Tulen säätämään ja kompastelemaan tämän haasteen edessä, mutta mikäpä nyt olisikaan niin helppoa? Totuttujen kaavojen ja oman asenteiden muuttaminen ja muokkaaminen on aina vaikeaa.

Ei, kun yrittämään vaan, vaikka ei ihan vielä toimikkaan.