Valkmusan kansallispuisto

7.6.23 Valkmusan kansallispuisto

Olin aloittanut juuri kesälomani. Olin suunnannut heti maanantaiaamuna auton keulan kohti Etelä-Suomea ja samalla reissulla kävin myös tervehtimässä veljeni perhettä. Käyn perinteisesti ainakin kerran kesässä veljeni kanssa jossakin patikoimassa, joten se oli taas yhteisen reissun vuoro. Hänen 13v. tytär halusi myös lähteä mukaamme. Ihanaa, kun nuori on innostunut patikoinnista.

Aamusta aurinkoisessa säässä lähdimme ajelemaan kohti Pyhtäätä ja Vastilaa. Pyhtää on kunta, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla Kymenlaakson maakunnassa. Sieltä löytyy pieni Valkmusan kansallispuisto.

Suuntasimme Simonsaaren P- paikkaa, joka löytyy Vastilantie 886, Pyhtää. (60°34.310’N,26°42.326′)

Tässä hetken arposimme, että kumpi lenkki heitetään ensiksi, Moronvuoren vai Läntisen keitaan lenkki. Päädyimme ensin Moronvuoren lenkille, koska se oli pidempi n. 3,5 km, kun taas Läntisen keitaan lenkki n. 2,3 km ympyrälenkki.

Läntisen keitaan lenkki

Läksimme kävelemään pitkospuita pitkin kohti Simonsaaren näköalapaikka, jonne oli n. 700m. Maisema sinne oli suomaisemaa.

Tupasvillat ja suopursut kukkivat ihanasti pitkospuiden varrella.

Saavuimme Simonsaaren näköalapaikalle. Kiipesimme torniin ihailemaan suomaastoa.

Alastullessamme tornista tajusimme, että Moronvuorelle menevä lenkki menisi suonpoikki ja opasteessakin oli hiihtäjän kuva. Joten ilmeisesti talvella siinä kohtaa menee latu ja nyt kesäaikaan se ei ole kuljettavissa. Siispä matka jatkui pitkospuita pitkin edelleen kohti Simonsaaren P-paikkaa.

Lenkki oli nopeasti heitetty. Olimme takaisin parkkipaikalla ja päätimme nousta autoon ja suunnata kohti Moronvuorta koska halusimme nähdä tietty koko kansallispuiston.

Moronvuori

Moronvuoren P-paikka Kananiemenharju, Suolinnantie 740.

(60°32.952’N, 26°45.741’E).

Lähdimme kävelemään. Vasemmalla näkyi suomaisemaa hetken aikaa. Sitten se muuttui normaaliksi metsäksi. Kulkeminen oli helppoa tasaista ja oli kuin esteetön tie. Tämä reitti on edestakainen.

Matkalla kävimme katsomassa Moronvuoressa olevaa halkeamaa, joka vaikutti luolalta. Mutta ei se kovin iso luola ollut.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme Moronvuoren päivätuvalle.

Siellä oli ryhmä viettämässä kaunista päivää. Söimme eväät ja tutustuin päivätupaan.

Lähdimme takaisinpäin. Halusimme kuitenkin kiivetä Moronvuorelle katsomaan millaiset maisemat sieltä avautuisivat. Vuorelle pääsee ilmeisesti pariakin reittiä. Me valitsimme köyden avulla kiivettävän reitin, joka oli se jyrkempi vaihtoehto.

Vuoren päällä meni voimalinja. Näkymä oli suolle ja toiselle puolelle voimalinjan alta oli hakattu puusto paljaaksi.

Itse tykkäsin enemmän tuosta suomaisemasta eli Läntisen keitaan lenkistä. Kaikin puolin lenkit ovat helppokulkuiset ja soveltuu hyvin päivälenkeiksi.