Heinäkuu on kuhnailukuukausi!

Kuhnailun kuukausi, heinäkuu, on kohta takanapäin. Olen viettänyt kesälomaa ja edistänyt omia projekteja tämän kuun aikana, joten varsinainen kuhnailun fiilistely on jäänyt vähemmälle. Se minulle kuitenkin suotakoon, en ole myöskään suorittanut mitään tässä kuussa. Päinvastoin on ollut ihana edistää rakastamiani juttuja ajan kanssa.

Olen maalannut akryyliväreillä. Minua ovat inspiroineet niityt ja pellot, jotka rehottavat hoitamatta tai hoitavat mieltäni rehottamalla. Olen käynyt taidenäyttelyissä ja lavaruno-tapahtumassa. Se vasta olikin inspiroivaa. On niin hienoa nähdä oikeiden ammattilaisten tekemiä teoksia tai kuulla taidetta omin korvin. Se liikuttaa ja koskettaa ja tekee onnelliseksi. En ole pitkiin aikoihin ollut niin vaikuttunut.

Ystäväni pyysi minua myös esilukijaksi tarinalleen. Siinä olikin yksi kesälomani kohokohdista. Sain lukea upean romaanikäsikirjoituksen alusta loppuun. Tarina oli mahtavan hauska ja nauroin paljon. Se myös inspiroi minua jatkamaan oman tarinani pilkuttamista. Koska, kuten keskustelimme ystäväni kanssa, pakko on huono muusa. Hyvä kateus, tai kai sitä voisi myös inspiroitumiseksi sanoa, toimii paljon tehokkaammin.

Minulla on kesken satukirjan kässäri, joka on tullut viime keväänä juonen ja kirjoitustyylin osalta valmiiksi, mutta jonka oikeinkirjoituksessa on hiomista. Vaikeita suomen kielessä ovat minulle pilkut ja yhdyssanat. Olisinpa nuorena kuunnellut enemmän äidinkielen tunneilla. Minulla on ikävä kyllä vähän sellainen asenne pilkkuja kohtaan, että niitä sopii työntää vähän minne sattuu. Oman tarinani työstämiseen kuhnailu sopii sanana paremmin kuin hyvin. Aloin kirjoittaa tätä nimittäin joskus neljätoistavuotiaana, eli se on nyt 17 -vuotta vanha. Kohta täysi-ikäinen.

Kuhnailu on mielestäni sanana varsin mielenkiintoinen. Olisinpa ehtinyt pyörittelemään sitä enemmän. Ehkäpä tässä on vielä aikaa. Tapailin alkukuusta tällaisen lorunpätkän sanaan liittyen:

Köllin rannalla, haukottelen.
Varpaat kastan ja liottelen. 
Sorsalapset uivat luo, laiskasti ne laskeskelen

Ei vielä uimaan, toppuuttelen.
Hajamielin säärikarvojani silittelen.
Näin hellin punehtunutta nahkaa hellää. 
Ei liene kiire meistä kellään.

Kuhnailen / Ada-Sofia / 4.7.-28.7.2023

Instagramista löytyy tuttuun tapaan lisää materiaalia matkastamme. Aino on ainakin lisännyt teemaan sopien maalausprokkiksia.

Lomaterveisin. Ada

ps. Kesälomanihan ei tähän heinäkuuhun pääty vaan jatkuu vielä viikon verran. Eli periaatteessa aikaa on vielä vaikka ja mille.