Mistä näitä sanoja tulee

Hei,

Hei teille kaikille, jotka olette meidän matkaamme seuranneet tänne asti tai jos aloitit nyt seuraamaan niin ihana kun olet liittynyt mukaan.

Meiltä on kuluneen projektin aikana nyt jo muutamaan kertaan kysytty, mistä projektimme suola eli kuukausittain julkaistava sana tulee ja valikoituuko se kuukauden alussa oman olotilan mukaan tai onko sanojen takana sanoma. Tunnustetaan heti kärkeen, että ei, sanoja ei keksitä häthätää joka kuukauden alussa omien fiilisten pohjalta, vaan ne ja niiden järjestys on päätetty etukäteen marras-joulukuussa 2022. Ja kyllä, meillä on paljon sanottavaa ja sanoilla on sanoma, mutta mitään suurta yhteistä viestiä tai punaista lankaa tällä projektilla ei toistaiseksi ole, huh se vasta uuvuttavalle kuulostaisi. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, mitä kaikkea projektin myötä saattaa syntyä ja mihin kaikkeen tämän vuoden mietintöjen aikana on kylvetty siemen.

Kaikki alkoi viime vuonna syksyllä 2022 Tallinnassa. Olipa kerran yhteisen työpaikkamme virkistyspäivät. Takana oli hauskaa ja rentoa yhdessä tekemistä, ehkä pari lasia viiniä ja aika vetäytyä hotellihuoneeseen. Meitä ei nukuttanut, sen sijaan päädyimme yhdessä kylpyammeeseen parantamaan maailmaa ja puhumaan henkeviä. Yksi illan teemoista oli se, miten vähän arkeen mahtuu omaa luovuutta ylläpitävää tekemistä. Muistelimme kouluaikoja, jolloin jokainen päivä oli tilaisuus tarttua kynään tai pensseliin ja tehdä luovaa työtä ja taidetta. Mietimme yhdessä, olisiko meillä nyt tilaisuus kannustaa toisiamme takaisin itsestä kumpuavan luovan tekemisen äärelle.

Samana syksynä löimme päämme yhteen ja rupesimme suunnittelemaan yhteistä projektia. Meillä oli paljon ajatuksia, osa kunnianhimoisempia ja osa vähemmän, mutta tärkeintä lienee kuitenkin se, että otimme tälle pohdiskelulle aikaa. Istuimme alas ja pohdimme sitä minkälainen projekti voisi parantaa elämäämme ja mahtuisi kiireiseen arkeen. Päädyimme siihen, että tärkeintä olisi löytää arjesta rakonen suunnittelulle, suttailulle ja rustailulle. Se on kuitenkin kaiken ns. taiteellisen työn alku ja juuri. Kun vuosi lähestyi loppuaan saimme ideoitua projektille nimen, päätimme että dokumentoisimme projektia blogiin ja Instagramiin ja että yhteinen matkamme kestäisi alustavasti 12 kuukauden ajan. Siitä syntyi Luottaaitteessa.

Ideoita heitellessä päädyimme kirjoittamaan sanoja, jotka resonoisivat ja inspiroisivat kaivamaan sen luonnoskirjan jälleen esille. Päätimme, että koska projekti kestää vuoden verran, valitsemme kaksitoista sanaa, jokaiselle kuukaudelle omansa. Ja että aina tämän ns. kuukauden sanan ympärillä sitten voisi ideoida, kirjoittaa ja luonnostella, mitä nyt milloinkin keksittäisiin. Sen jälkeen jaoimme sanat intuitiivisesti tulevan vuoden kuukausille. Sovimme myös, että voimme tarvittaessa vaihtaa sanojen järjestystä. Tähän mennessä siihen ei ole ollut tarvetta. Sovimme myös, että tämä yhteinen projekti ei saisi muuttua taakaksi tai velvollisuudeksi. Tämän pitää olla ennen kaikkea luovuutta ja energiaa lisäävä projekti, ei sellainen joka syö voimia. Sanat ovat tulleet vastaan yllättävän luontevasti ja inspiroineet sitä mukaan, kun kuukausi vaihtuu. Osa sanoista on myös jäänyt pyörimään mieleen ja niihin on palattu kuukauden jo päätyttyä ja sanan vaihduttua.

Aatoksia:

Aino: Tämä projekti on kyllä laittanut monella tapaa rattaita pyörimään ja saanut luonnosvihkon sivut täyttymään ideoista. Kynnys julkaista omia suttuja on alentunut, mikä tekee kyllä hyvää tälle jumiutuneelle luovalle mielelle. Olen myös tähän mennessä oppinut sen, että vaikka en ole luonut vähään aikaan mitään olen silti luova ja pystyn ja eritoten paloa löytyy edelleen. Aikaa ja rakoja omille tekemisille on vielä ollut haastavaa saada sovitettua lapsiarkeen ja silti olen tehnyt enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Ada: Se on hyvä juttu. Oon ite huomannut, että projektin myötä on tullut enemmän energiaa tehdä omia juttuja. Olen saanut taas maalausharrastuksen taas kulkemaan ja on kyl ollut kiva löytää kirjoittaminen myös uudestaan. Sekin on ollut jollain ihme tauolla kun just luonnostelukynnys on niin korkea. Sitä haluais olla vaan kaikessa heti tosi hyvä, mut vasta harjoitus tekee mestarin.