Jouheva alku, tahmea syksy

Vuosi lähestyy loppuaan, talvikuukaudet vuosi sitten tammikuu, helmikuu ja niin edelleen alkoivat lupaavasti. Mitä syksyllä tapahtui?

Sanonpahan nyt suoraan, tämä ”uusi” ei tempaa minua mukaansa. Mutta ei se mitään, kaikenlaista hienoa on ehditty vuoden aikana ideoimaan ja tekemään, sen sijaan, että keksisin kaikkea uutta ja upeaa – haluaisin puuhastella vuoden aikana ideoitujen aihioiden parissa. Haluaisin piirtää kuvituksia, joista ehdin raapustaa vaan luonnoksen, kerätä vuoden aikana kirjoitettuja ajatuksia ja hieroa niitä lempeästi luovuuteni lämpimällä rantahiekalla, kirjoittaa runoja. Haluaisin animoida puolivalmiiksi tehtyjä teoksia ja kirjoittaa aloitettuja blogipostauksia loppuun.

Aika loppuu kesken, vastahan me aloitettiin.

Osa sanoista on ollut vähän rajuja, osa taas mukavia ja neutraaleja, yksi, kuhnailla ja lempi, esimerkkeinä mainitakseni.Monimutkaisempia ajatuksia ovat herättäneet sanat uupuu, saikkuu, paine, leima, terve ja kiltti.

Saikkuu oli itselleni näistä tärkein. Olen taas flunssassa, mutta minun on vaikea jäädä pois töistä. Olenko tarpeeksi kipeä? On kuumetta, paleltaa, vaikea keskittyä ja nokka tippasee räkää. Mutta en osaa vain pitää sitä saikkupäivää. Mikä siinä on niin vaikeaa? Olo on nyt illalla ihan hirveä, tiedän, että jos huomenna on taas ok fiilis teen työpäivän ja sairastaminen pitkittyy. Meneekö jouluni pilalle?

Muuten kaikki on aika hyvin. En ole tehnyt ylitöitä tänä vuonna, olen keskittynyt omiin projketeihini ja vienyt niitä eteenpäin vapaa-ajalla. Olen elvyttänyt maalausharrastukseni (tsekkaa @olohuoneateljee, olen kirjoittanut blogia käyttöliittymäsuunnittelusta (mun portfoliosivut), olen nähnyt ystäviäni, viettänyt ihania hetkiä puolisoni kanssa. Vain saikuttaminen on minulta jäänyt. Ehkä ensi vuonna, tai miksei huomenna? Jokainen aamu on uusi yritys.

Otahan myös luottaaitteessa blogin instagram tili seurantaan, vaikka projekti olisikin talviunilla, ei sitä koskaan tiedä koska se taas ryöpsähtää. Luovuus kun ruokkii luovuutta.

-Ada-Sofia