Yksi, yksin, ensimmäinen ja ainoa.

Yksi, yksin, ensimmäinen ja ainoa. Nämä ovat ensimmäiset ajatukset, joita sana yksi minussa herättää. Yksi on sellainen sana, joka oli kiva valita projektin ensimmäiseksi. Yksi on lukusana ja tammikuu vuoden ja projektimme ensimmäinen kuukausi. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Ensimmäiset ajatukset

Yksin, siinä on negatiivinen kaiku, ainakin minulle itselleni ja minä osaan olla yksin. Olen kuluttanut erilaisten yksiöiden lattioita huomattavasti pitempään, kuin jakanut kaksion tai kolmion neliöitä puolisoni kanssa. Arvostan korkealle itsenäisyyttäni, enkä erityisemmin pidä ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Yksin on minusta sanana kuitenkin surullinen ja sininen ja sillä on pieni mitätön varjo.

Yksinäisyydessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Olen vain kulkenut elämäni aikana läpi vaiheen, jolloin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne oli jatkuvasti läsnä. Ja vaikka olen karistanut siitä enimmät pois vuosien saatossa, välillä se tunne läikähtää ja ravistaa minut takaisin samaan kuiluun. Se ei enää pureskele minua pieniksi palasiksi, kuten joskus ennen. Mutta jo sen varjokin riittää herättämään muistot ja vanhan pelon siitä, että minä olen vain muukalainen ihmisten joukossa.

Ensimmäinen, on taas positiivisempi ajatus. Jonossa ensimmäisen tarvitsee jonottaa takana tulevia vähemmän. Tammikuun ensimmäisenä päivänä laskin tussin kärjen taas pitkästä aikaa luonnoskirjan ensimmäiselle sivulle ja piirsin vuoden ensimmäisen sutun. Kilpailuissa taas vain yksi on ensimmäinen. Tämä ensimmäinen on paras ja voittaa palkinnon.

Ainoa, sana muistuttaa naisen nimeä, mutta merkitsee yhtä. Siitä mieleeni tulee sellaisia ajatuksia kuin yksilöllisyys ja ainutkertaisuus, molemmat ovat tavallisia jokaisen ihmisen ominaisuuksia. Jostain syystä näistä sanoista mieleeni nousee selfie, yksikkö, keskipiste, yksi ei johda mihinkään. Ne ovat seuraavat ajatukseni sanasta yksi.

Toiset ajatukset

Yksilökeskeisyys, yksilöllisyyden korostaminen ja ihailu on mielestäni luotaantyöntävää. Olen deletoinut kuplastani pois selfieitä ja vaikuttajia. En seuraa juurikaan julkisuuden henkilöitä, enkä voi sietää monia sosiaalisen median alustoja. Muun muassa instagram on tällainen. Minulla on siihen hyinen suhde. Sen takia onkin kiinnostavaa nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan. Miten hyvin mielenterveyteni kestää projektiamme varten valitun somealustan käytön ja minkälaisia tunteita se minussa herättää. Tällä viikolla olen bongannut jo myrkyllisen mustasukkaisuuden, nousevan vainoharhaisuuden, huonommuuden tunteen, kaikkeen tähän sekoittuu onneksi myös aimo annos tyytyväisyyttä. On kiva katsella yhteistä galleriaamme, miten sinne kertyy pikkuhiljaa kuvia. On ihana pallotella ajatuksia Ainon kanssa, täysin huoletta ja turvallisesti, ilman pelkoa väärinymmärryksistä ja tietäen, että omat ajatukset saa sanoittaa kaikessa rauhassa.

Kylmä suhtautumiseni tähän somekulttuuriin johtuu varmasti siitä, että pelkään niin kovin yksin jäämistä, lisäksi minulla on selvästi tekemistä oman arvoni löytämisen kanssa. Ajatus siitä, että joku pärjäisi yksin, jopa kukoistaisi yksin tuntuu valheelliselta, vaikka varmasti on olemassa yksilöitä, joilla on tällainen supervoima. Tai sitten he valehtelevat. Minä en ainakaan ole sellainen ja pelkään, että sellainenkin päivä koittaa ettei kukaan auta minua.

Kaikkea tätä negatiivisuutta on helpompi hallita pysymällä poissa instasta, olen tehnyt niin aika ajoin. On myös helpompi iloita ystävien taidoista ja lahjakkuudesta, kun en näe kenen postaus on saanut eniten tykkäyksiä. Tällaisten asioiden vatvominen on tietysti pikkumaista ja lapsellista. Ja ne paljastavat minulle itsestäni jotain keskeneräistä ja kiinnostavaa. Näitä tunteita voisi olla hedelmällistä tutkia. Sanottakoon nyt kuitenkin, että jos menetän yöuneni tämän projektin instagram tilin vuoksi lakkaan päivittämästä sisältöä sinne.

En usko, että kukaan voi saada yksin aikaan mitään kiinnostavaa. Siksi on niin miellyttävää ja kutkuttavaa, että tätä projektia tehdään yhdessä. Toivottavasti pääsemme päivittäisen piirtämisen lisäksi vaihtamaan ajatuksia ja ideoita ja keksimme jonkin luontevan tavan dokumentoida ja jakaa projektin tiimoilta käytyjä keskusteluja ja saatuja ajatuksia.

Yksin oleminen on ihanaa, se on kolmas ajatukseni. Yksin ollessani olen hiljaisuudessa. Vain sähkölaitteet humisevat ympärillä. Voin sytyttää kynttilän ja kuunnella kuinka sormeni hakkaavat tietokoneen näppäimistöä tai miten tussi raapii luonnoslehtiön pintaa.

-Ada-Sofia

ps. otathan instagram tilimme seurantaan – sinne päivitellään silmänkarkkia projektin edetessä koko loppuvuoden ajan tai niin kauan kuin pää kestää instagram.com/luottaaitteessa