Huhtikuu on täynnä arjen paineita

Oletko nähnyt Encanton? Se on jo 2021 ensi-iltansa saanut koko illan Disneyn piirroselokuva. Olen nähnyt sen pari kertaa, mielestäni sana “paine” käsiteltiin elokuvassa aika tyhjentävästi, kun päähenkilön isosisko Luisa laulaa tuntemastaan sosiaalisesta, henkisestä ja fyysisestä paineesta. “Paine kasvaa drip drip drip enkä rauhaa saa. Kasaantuu se tip tip tip kunnes pamahtaa.” Ja niinhän se tekee. Paine kasvaa ja jos se ei pääse purkautumaan se räjähtää. Paineita ei voi kerätä ikuisesti, jossain vaiheessa liiasta tulee liikaa.

Paine on lähtenyt vähän hitaammin liikkeelle, ainakin omalta osaltani. Toki viime kuussa sain itsestäni irti tarinan, kuvitukset tarinaan ja sen lisäksi taittoehdotuksen ja mielessä olisi toinenkin taittoidea sadulle. Pääset kurkkaamaan projektiani Behance-portfoliostani.

Olen todella ylpeä pienestä tarinastani, mutta tällainen luomisprosessi imaisee myös tyhjäksi. Jos joskus jotain saa viimeisteltyä, ei hetkeen jaksa tehdä mitään. Mutta ei se mitään, ei luoda itsellemme siitäkään paineita.

Adan leukaluu

Olen huomannut, että kannan työstressiä leuassani. Jännitän suupieliä ja alaleuka kiristyy, kipeytyy ja jäykistyy. Minulla on muuten tosi mahtavat purulihakset. Jos jauhan purkkaa koko päänahan iho liikkuu ja jauhaa mukana. Eräs osteopaatti sanoi että purulihaksieni puolesta voisin olla kuntosalikarju ja jos olisin kalju, voisin pullistella niillä kunnolla. Onneksi en kuitenkaan, ehkä pitäisi kuitenkin löysätä nutturaa tai keventää tätä tukkaa. Sitä alkaa olla taas tosi paljon.

Väinämöinen teki kanteleen hauen leukaluusta, ehkä minun leukaluustani voisi tehdä myös soittimen… Totuuden torvi voisi olla hieno, tai ehkä jokin pieni otus mahtuisi rummuttelemaan hampaitani?

Paineesta tulee mieleen väkisin myös paino, maan vetovoima. Mitä se tekee keholleni, lähinnä polvieni nivelille. Hoidan niitä lenkkeilemällä. Kun pääsen liikuttamaan itseäni, pienet inhottavat talven kolotukset katoavat, liike lääkitsee. Olen luonut tässä asiassa itselleni positiivista painetta ja osallistun taas parin kuukauden päästä naisten kympille. Juoksin kympin viime vuonnakin. Minulta on kyselty nyt, mikä on tämän vuoden tavoiteaika ja vastaan samoin kuin viime vuonnakin: terveenä ja juosten maaliin.

Vähän tekisi mieli jatkaa aiemmin aloittamaani “kiltti ihminen” – lyijykynäpiirrosten sarjaa, mutta katsotaan mihin paine vie. Leukaluu ja polvinivelet olisivat toisaalta aika luontevaa jatkoa pääkallolle ja sydämelle. Nämä lyijykynäpiirrokset löytyvät aikaisemmin tänä vuonna julkaistusta blogipostauksesta: Muista olla kiltti myös sisäänpäin.

Kiltit ihmiset tuntevat varmaan paljon erilaisia paineita tässä maailmassa ja ajassa. Onneksi en itse ole sellainen, liian kiltti, nimittäin. Kaikki tasapainottelevat aika ajoin negatiivisen tai positiivisen paineen kanssa. Jopa tämä blogiprojekti tuo jokaiseen kuukauteen oman mausteensa, oman paineensa. Näiden postausten kirjoittaminen on kuitenkin muuttunut aikaa myöten helpommaksi. Toki olen myös madaltanut omaa kynnystäni kirjoittaa, enkä kanna turhia paineita tästäkään asiasta.

Instagram on edelleen toinen juttu. Mutta edistyn senkin asian kanssa. Ainakin toivon niin. Minulle runsas ja poukkoileva luovuus ei ole koskaan ollut ongelma. Olen myös hyvin tuottelias, eikä minulla ole mitään julkaisukynnystä, ehkä se omalta osaltaan vähentää joltain toiselta painetta  tarttua kynään ja tuhertaa omia mietteitään. Se olisi vallan hienoa.

Projekti jatkuu läpi huhtikuun myös Instagramin puolella.

-Ada