Kesäkuussa nousee lempi

Minä haltioidun kaikesta kauniista, joka kasvaa.
Auringon säteiden siivilöityessä puiden lehtien läpi, minä elän.
Kun pieni nugetti viipottaa veteen sorsaemon perässä, tunnen voimakasta iloa.
Villisti rehottavassa pellossa, silmäni lepää.

Jos aurinko onkin jo laskenut, kukkien valkoiset hahtuvapallot hohtavat sisäistä valoa.
Ne kuiskailevat keskenään satuja, sitä rakastan. 

Haltioidun / Ada-Sofia / 13.6.2023

Lempi – mikä ihana sana. Heti tulee mieleen sellainen lämmin lempeä sydämen kuva.

Lempi, rakkaus, intohimo, kaikki positiivisia ja lämpimiä tunteita. Lempeitä myönteisiä sydämen väristyksiä ja helliä hoivaavia ajatuksia, sellaisiin mietteisiin yhdistän lemmen.

Lemmestä tulee mieleen rakkauden lisäksi lempeys. Sekin on myönteinen, hellä, positiivinen ja kannustava tunne. Lempi, lempi-sana voisi olla lämpimän värinen, ehkä kellertävä, ehkä punainen tai kultainen. Se ei ole mielestäni hempeä pastillinsävy, siinä on eloa ja tulta.

Minä kuvittelen, että ne ovat semmoisia tunteita, jotka jäävät sydämeen ja alkavat kietoa sitä sisäänsä, pehmoisien peittojen suojiin. Ja aikaa myöten, kun näitä ohuen ohuita rihmoja vain tulee lisää ja lisää sydän kasvaa niiden myötä suureksi, myötämieliseksi ja kannustavaksi. Sitten näihin tunteisiin on helppo palata, helppo halata ja palauttaa kiertoon.

Lempi ja lempeys eivät ole tunteina sellaisia, jotka vähenisivät ajan mittaan. Aito rakkauskaan ei vähene, eikä se ole sellainen asia joka pienenisi ajan mittaan. Kerran annettu rakkaus ei ole koskaan pois ja vaikka rakkauden muoto tai kohde kasvaisi tai muuttuisi, se ei muuta niitä kerran annettuja tunteita. Ei ota pois mitään, vaikkei enää antaisi enempää. Ja ohi menneen rakkauden käärinliinat jäävät sydämen ympärille suojelemaan sitä.

Lempi kuuluu kesään, lempeä tarvitaan aina.

t. Ada