Kuulumiset maalausurakan keskeltä

Tammikuu on lähtenyt melko rytinällä liikkeelle. Elämässä tapahtuu ja se vaikuttaa sekä liikauttelee tätä prosessia jännittäviin suuntiin ja hurjalla vauhdilla eteenpäin.

Kalenterointia, tulevan vuoden suunnitelmia ja tyhjän taulun pelko

Tammikuu on minulle tuttuun tapaan alkukatsaus tulevaan vuoteen, mitä tuleva vuosi tulee pitämään sisällään ja mitä tavoitteita ja toiveita vuodella tahdon asettaa. Niissä merkeissä ensimmäiset kaksi viikkoa menikin kalanteroidessa, järjestellessä ja suunnitellessa tulevaa. Myös tätä meidän projektia.

Tämän vuoden taideprojekti lähti liikkeelle myös reippaasti paikkaamalla ensiksi taidetarvike puutteita. Nyt ei ole mitään syytä siis olla aloittamatta kauan suunnittelemani maalaamisurakkaa. Ja voi pojat, sitä on kertynyt listaksi asti. Olen kieltämättä vältellyt maalaamisen aloittamista joko ajan puutteessa, tekemällä tilaustöitä joko tutuille tai rakkaalle pojalleni. Milloin olen taas vedonnut arkisiin menoihin tai tyhjän taulun kammoon (yleensä kammo tulee siitä että ideat eivät meinaa asettua yhdeksi kuvaksi). Huomaan että ideointi pönttö eli päänuppi ehdottelee aina vain enemmän mehukkaampia ideoita maalattavaksi.Olen siis istunut loppu kuukauden ajan joko pensselikädessä tai suunnittelemassa konseptia kertyneistä ideoista. Karsintaa siis täytyy tehdä.

 Nyt tuossa vieressäni seisookin telineellä maalauspohja pohjustettuna ja luonnosviivoilla täytettynä, valmiina maalattavaksi. Toinen asetelma on jo kirkkaana myös mielessä ja taidankin sen tänään päräyttää ääriviivoina maalauspohjalle odottelemaan. Tästä siis on hyvä aloittaa urakka.

Rytyssä sängyn pohjalla

Mitäpä se tammikuu olisikaan myös ilman sairastelua. Ryppy & lempi sanaparin äärellä ideointi sai selkeästi vaikutteita pitemmän kaavan sairastelusta.Toisaalta sain aivan uudenlaisen näkökulman ja se lähti elämään aika kivasti omassa mielessä. Ryppy & lempi on todella herkullinen sanapari ja se vei minut osittain lapsuusmuistojen äärelle; matkasin muistelemaan vanhaa isomummoa ja hänen sileää ja pehmoista ryppyistä ihoa, keräilin ryppyisiä hedelmiä asetelmaksi ja sitä piirtämisen tuskaa kun rypistelin toivottomat tekeleeni paperimytyksi lattialle. Tuumailin vanhoja sanontoja ja hihittelin sohvalla lemmenkipeissä aatoksissa, mitä kaikkea lakanoiden ryppyisissä kätköissä voisi lempeillä.

Sairaana ollessani pyörin lakanoissa kuumeessa ja löysin lempeän lohdun rakkaani hoivasta, hirveisiin lihassärkyihin. Yön pitkinä tunteina, kun yskä ei antanut mitään saumaa nukahtamiselle, seurasin huolestuneena viherkasvini kaartuvaa runkoa jonka päässä lehdet rutistuvat kuin liekin lailla kärjestä kohti runkoa, jossa se oli vielä jotenkuten kiinni. Kiinnitin ihan erilailla huomiota kipeänä ollessani ryppyisiin hetkiin ja muistoihin kuin mitä olin terveenä ajatellut.

Ettei tämä nyt vaan mene mielikuvia maalailevaksi tekstiksi, niin tässä alla
on muutamia poimintoja niistä havainnoista ja oivalluksista mitä syntyi tammikuussa.

Aatoksia:

Lempi ryppyni; nenän nyrpistys silloin kun hassuttelemme toisillemme.
Lapsen pikkumyymäinen nyrpistys kädet puuskassa.

Rypyistä uurtuneet punahuulet.

Rypyt silmäkulmissa kertovat iloista ja naurusta.

Ryppyisiä hedelmiä: rusina, sitruuna (erityisesti kirpeä menu), avokado,
viikuna, kurpitsa, appelsiini ja klementiini

Aamuiset painaumat ryppyisistä lakanoista kehossani, kehossasi.

Rakas, rypistä minuun vielä yksi ryppy lisää!

Lemmitään ryttyyn yhteiset lakanat!

Rypistynyt ja kasaan kuivunut rusina on tiivistynyttä rakkautta.

Ryppy rakkaudessa, vai sittenkin ryppy rakkaudesta.

Ryppy on lahja, joka piirtyy silmäkulmien nurkkaan ja kertoo, että olet saanut minut nauramaan.
Ystävä, lapseni, rakkaani.

Tammikuussa 12.- 22.1.2024 välisenä aikana | Aino

—

Kipeänä, nuutuneena kaipaan lempeää kosketusta.
Hiki on liimannut lakanan osaksi kehoani.
Lakana on rypistynyt ja painanut kehooni kuvioita.
Ummehtunut olotilani ei kavahduta sinua pois viereltäni.
Lempeästi sinä minua hoidat, olet lähellä, kiinni minussa.
Silität painaumien ääriviivoja kehoani pitkin ja saat särkyni heltymään hetkeksi.
Kanssasi tunnen olevani iätön, kivuton ja turvassa.

18.1.2024 | Aino

—

Rutistuneita papereita, hylättyjä luonnoksia lemmenkipeistä rakkauden tunnustuksista.

22.1.2024 | Aino 

—

Minussa on ryppyjä, ryppyjä, jotka kertovat,
että olen hymyillyt ja nauranut, itkenyt ja pelännyt.
Ryppyjä on kehoni taitteissa ja kulmissa, kun taivun, kierryn tai kumarrun.
Kehoni on puristunut ja venynyt, rutistunut ryttyyn halatessa ja silloin
kun olen painunut surusta ja pelosta sikiöasentoon.
Hetkellisiä ryppyjä, kun otsani iho kurtistuu kulmakarvojen väliin
ja kun sitruunan happamuus vetää koko naaman yhdeksi isoksi rypyksi.
Aamulla kasvoihini on painunut kirjava määrä ryppyjä ja
sänkyyn on piirtynyt lakanoihin minusta ryppyinen muotokuva.

12.1.2024 (editoitu 31.1.) | Aino 

—–

Olen tehnyt pesän meidän lakanoihin keholleni, sinun ääriviivojesi viereen.

24.1.2024 | Aino

—-

Mitäs helmikuussa?

Selailin eilen luonnoskirjaa läpi ja pysähdyin lempi-sanan kohdalle, jota työstimme viime vuonna kesäkuussa. Tietoisesti en halunnut vaikuttua jo tehdyistä ideoista ja aatoksista, mutta nyt oli hyvä hetki tammikuun päätteeksi katsoa, mitä uutta tai yhtäläistä oli syntynyt sanaparin ympärille. Kehollisuus on vahvasti yksi kantava teema nytkin tammikuun sanaparia pyöritellessä ja lisäksi lempi kahden ihmisen välillä on myös selkeästi läsnä. Eli lempi leiskahti jälleen! Tartuin myös aika nopeasti sanontaan ”ryppyjä rakkaudessa” ja käänsin sen aika nopeasti sanaleikittelynä ”ryppyjä rakkaudesta”. Voisiko ollakin niin että ryppy on lahja, muisto tai merkki rakkaudesta eikä välttämättä merkki hiipuvasta tai kolhiintuneesta rakkaudesta?

Vielä on toinen kuukausi aikaa tämän sanaparin kanssa ja ideoiden pyörittely jatkuu. Aika tulee jakautumaan ehdottomasti edellisvuoden ideoiden pohjalta tekeillä olevien teosten työstämiseen sekä tämän teeman ympärillä pyörittelemiseen. Tästä on hyvä jatkaa inspiroituneena helmikuun ajan.

Seuraa meitä tuttuun tapaan myös Instagramin puolella!

t. Aino