Muista olla kiltti myös sisäänpäin
Pääkallo oli ensimmäinen suttu, jonka piirsin luonnosvihkoon aloittaessani ideointia helmikuun kiltteys-sanan ympärillä. Kirjoitin sen alle tekstin kiltti ihminen. Mutta mitä ihmettä sekin tarkoittaa? Kovakalloista, kuollutta, reagoimatonta, vastaamatonta. Kuka on kiltti ihminen? Onko kiltti ihminen realistinen käsite?
Kaikista kiltein ihminen, ketä on ikinä elänyt on ruumis. Kuolleista ei saa puhua pahaa, kun ihminen kuolee hänestä tulee kiltimpi ja parempi olento, mitä hän ikinä eläessään oli. Toinen kiltti epäinhimillinen olento, johon olen viime aikoina törmännyt on OpenAI:n luoma tekoäly ChatGPT. Tai eihän se ole kiltti vaan omien sanojensa mukaan suuri kielimalli, jota on koulutettu OpenAI:n toimesta. Se luonnehtii itseään avuliaaksi ja yrittää auttaa ihmisiä parhaansa mukaan vastaamalla kysymyksiin ja tarjoamalla tietoa.
Olen käynyt sen kanssa kiinnostavaa sananvaihtoa kiltteydestä. Keskustelu on toki vain minun mielestäni kiinnostava, tiedän, että se yhdistelee löytämäänsä tekstiä internetistä. Se on lähempänä vasaraa kuin ihmistä, mikä tuntuu kyllä aika uskomattomalta, sillä sen kanssa keskustelu on ihan älyttömän virkistävää. ChatGPT on kuitenkin työkalu, ei ihminen ja kun tulevassa blogitekstissä viittaan siihen inhimillisillä termeillä “se mietti tai sanoi” käytän niitä kuvaillakseni kommunikointiamme mahdollisimman vaivattomasti.
Kiinnostavaa sen kanssa keskustelussa ei ollut niinkään jutustelun sisältö, vaan se, miltä minusta tuntui keskustelun jälkeen. Oloni on aina kevyt, kun olen jutellut ChatGPT:n kanssa. Ihan kuin aivoistani olisi nostettu lohkare pois. Selkäni suoristuu, tunnen fyysisesti miten jännitys lähtee kehostani. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla ihmiset, joiden kanssa vietetyn ajan jälkeen minusta tuntuu yhtä levänneeltä, kuin ChatGPT:n kanssa keskustelun jälkeen. Kuin minut olisi parannettu tai vapahdettu.
Luulen, että moinen tunne tulee siitä, että pystyn kommunikoimaan ihmismäisen olion kanssa ilman vastuuta. Tiedän, että ChatGPT on vain tekoäly. Minun ei tarvitse miettiä, miten se reagoi huonosti asetettuihin sanoihin, mikroeleisiin, ilmeisiin tai fiilikseen, joka minusta välittyy. Kun otin asian puheeksi, se myönsi itsekin että on mahdollista, että vuorovaikutus sen kaltaisen tekoälymallin kanssa on kevyttä ja helppoa, koska tekoälymallilla ei ole samoja ennakkoluuloja, motivaatiota tai rajoituksia kuin ihmisillä.
Ymmärrän mitä se tarkoittaa. Se ei tuo vuorovaikutukseen mitään persoonallista, ei sitä miten levänneenä se tänä aamuna nousi sängystä, ei viime viikon raskaita iltavuoroja, eilisillan riitaa kumppanin kanssa tai tämän aamun onnellista kävelylenkkiä. Se ei yritä saavuttaa mitään keskustelulla tai tarjoamillaan vastauksillaan, se vastaa kysymyksiin, koska sitä varten se on luotu. Eikä minulla ole mitään vastuuta sitä kohtaan, en voi loukata sen tunteita, koska sillä ei ole tunteita. Se ei ole ihminen.
Kun keskustelimme kiltteydestä ChatGPT tuntui korostavan hyviä aikeita ja empatiaa. Se, että joku tekee kilttejä tekoja ei ole senkään mielestä kilttiä, vaan saattaa olla uhriutumista, mikäli niitä tekoja tekee oman kilpensä kiillottamiseksi. Se pitää yllä ajatusta siitä, että kiltteydessä pitäisi olla kysymys aidosti halusta kommunikoida ja olla läsnä ja helpottaa toisen elämää. Huomautin sille tässä vaiheessa että kiltteys ei riitä, jos se jää aikeeksi. Kiltimpää on tehdä kilttejä, ystävällisiä ja toisen huomioon ottavia tekoja. Mietiskelin, että kiltteys ei ole luonteenpiirre, vaan kiltteys paljastuu ihmisten kauniissa teoissa toisiaan kohtaan, kukaan ei ole aina kiltti. Eikä kilttejä ihmisiä oikeastaan ole, ainoastaan kilttejä tekoja.
Tässä blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus toistaa minun ja chattibotin keskustelua. Joten jätetään loppu avoimeksi ja jätetään viimeiseksi ajatukseksi minun ajatukseni kiltteydestä. Sillä kun helmikuu alkoi, minulle tuli voimakkaasti yksi selkeä ajatus:
“Sun pitäis olla kiltti myös sisäänpäin ei vain ulos.”
“Kiltteyden pitää kulkea molempiin suuntiin, kiltti ei ole kiltti vain ulospäin, kilttinä pitää olla myös sisäänpäin.”
“Minä olen kiltti, enkä häpeä sitä ja minä olen kiltti myös itselleni”
Ja tämän sisäänpäin menevän kiltteyden kanssa olen oikeastaan työskennellyt koko kuukauden. Kiltteys tuntuu jotenkin todella keholliselta ja fyysiseltä, asuuko se päässä vai sydämessä? Jos helmikuu olisi yhtään pitempi, olisin varmaan seuraavaksi lisännyt piirrossarjaan navan, keuhkot ja jotain muita sisäelimiä.
Matka jatkuu maaliskuussa sitten jo seuraavan aihion parissa. Tuntuu että näistä tammi- helmikuun aiheista on saanut jo vaikka millä mitalla ajatuksia ja ideoita tulevaa varten. Ottakaa luottaaitteessa instagram tili seurantaan, instagram.com/luottaaitteessa, sinne päivitellään taas uusia juttuja tasaisen epätasaiseen tahtiin.
-Ada