Tervehdys!

Täällä luottaaitteessa prosessi, kuten otsakekin antaa vihjeen, on jumittanut kevään allekirjoittaneen osalta.  Arjen pyörittäminen, palautuminen, kevään kiireet ja muutokset veivät aikaa siitä ideoinnista ja luomisesta mitä olin kalenteroinut mielessäni itselle joka viikolle. Eipä siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin priorisoida omaa rajallisuutta ja keksittyä siihen mikä on meneillään ja siirtää kaikkea muuta. Kun loma vihdoin koitti heinäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien päätin vain olla, nauttia ja kuhnailla. Vähensin ruutu aikaa ja läräämistä, otin vastaan tulevat kokemukset ja hetket vastaan sellaisina kuin ne tulivat ilman taltioimisen tarvetta tai vaadetta. Toteutin sen kuuluisan ”vaihda maisemaa”-ukaasin ja lähdimme puolisoni kanssa roadtripille.

Siispä tämä projekti on ottanut taukoa ja nyt loppu kesästä, jatkolomalla, palauttelen mieleen niitä virinneitä ideoita ja ajatuksia, mitä lomalla pääsi pulpahtelemaan.

Tässä kuitenkin koontia toukokuulta lähtien virinneistä ajatuksista ja ideoista. Aloitetaanpa siis ….

Toukokuussa legoilla leikkien

Toukokuusta lähtien meni hiljaisuudessa niin Instagramin kuin myös täällä blogin puolella. Omassa elämässä ja arjessa on ollut vaan niin paljon että omalle ajalle ja tekemiselle ei ollut tilaa. (tiedän, tortta på tortta, eli toistan itseäni) Kaikki aika on mennyt lepoon, tyhjentymiseen ja jonnekin muualle. Leikkiä kuitenkin oli tuolloinkin ilmassa. Onneksi sitä myös piti yllä minun ihana lapsukaiseni ja rakas puolisoni. Olemme viettäneet aikaa legojen parissa ja tein jopa itsekin muutamia kelpo yritelmiä.

Pidän leikkimistä valtavan tärkeänä ja se tuntuu mielestäni meiltä aikuisilta tässä aikuisuuden harmaassa harhassa unohtuvan. Myös se harmittaa nähdä että yhä suurempi osa nykypäivän lapsista ei enää leiki tarpeeksi ja tarpeeksi pitkään. Aikuistutaan liian aikaisin. Jos voisin lähettää viestin täältä aikuisuudesta teille lapset niin ei täällä aikuisuudessa ole mitään niin siistiä!  En nyt lähde tämän enempää ”saarnaamaan” ettei lähde myöskään poliittiseksi jne. Toivon vain että pystyisimme näkemään leikin merkityksen ja leikkisyyden merkityksen tärkeänä läpi elämän.

Pienet rakoset lapsosen legolaatikoiden äärellä on ollut parempi tyhjentymisen paikka kuin vain sohvalle lysähtäminen. Sekin ettei juuri saa mitään tehtyä tai valmiiksi asti opettaa jopa aikuista minua ettei se haittaa, tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja ne jutut siinä samalla tehdessä lapsosen kanssa. Maailma ei kaadu jos ei tule valmista ja silti tuli tehtyä kuitenkin jotain.

Tästä yhdessä vietetystä leikkiajasta on virinnyt kuvia mieleen ja niitä nyt sitten jatko jalostamaan elokuusta eteenpäin.

Leiki-sana lähti laukalle, tässä poimintoja luonnoskirjasta:

”Älä leikistä suutu”

”Leikkillään minä vain”

”Joka leikkiin lähtee sen kestäköön”

”joka leikistä suuttuu”

toisen tunteilla leikkiminen

Leikki-ikäinen

Puhuimme myös Adan kanssa lapsuuden ajan pihaleikeistä ja niitähän rupesi pulpahtamaan mieleen,
tässä muutamia poimintoja:

10 tikkua laudalla
hippasta
rosvoa ja poliisia
hyppynarua
Noidan kehää (maahan piirretään spiraali ja kehän päässä on noita jota varotaan)
ruutua
erilaisia käsiläpsytyksiä
majan rakennusta
roolileikkejä eri hahmoilla
peiliä
kotia
käpylehmät mummolan pihalla (kyllä, määkin oon niitä väköstelly)

Mieleen myös juolahti omat lempi lapsuuden ajan leikit yksin:

radioiden rakentelu papan jämäpuu tavarasta
lasipurkkiin pienen akvaarion rakentaminen ja merenneito mukaan
hienojen kivien kerääminen
erilaisten roolihahmojen luonti ja leikkiminen yhdessä toisten lasten kanssa (osa oli musikaaleja 😀 )
piirtäminen (tottakai, sekin oli leikki!)
pilvistä tarinointi

Sitten tulikin jo kesäkuu…

Kesäkuussa pinnistäen ja lomaa odotellen

Kun toukokuu kääntyi kesäkuuhun siirsin suosiolla kaikki taidemateriaalit siivousurakan johdosta laatikoihin ja paketteihin ja maalaukset seinää vasten. Teimme tosiaan suursiivouksen ja päätimme puolisoni kanssa rakentaa koko perhettä palvelevan askartelupöydän jossa minunkin työni saisivat olla ilman pelkoa siitä että ne pitäisi aina siivota parin tunnin maalaamisen jälkeen. Sinne ne sitten jäivät kesäkuun ajaksi odottelemaan ratkaisua. Kesäkuussa ei siis tapahtunut mitään projektin osalta. Ideoitakaan en ennättänyt laittaa ylös. Mieli oli valmiiksi ohjautunut siihen että kuhnailu alkaa vasta heinäkuussa ja että silloin, vasta silloin, mää otan pensselin, kynän tai tietokoneen näppäimistön pikakomennot haltuun ja annan ideoideni lentää.

Tuli heinäkuu, täysi väsymys iski ja sen perästä tarve tehdä irtautuminen näistä kuvioista ja neliöistä ja lähteä loman viettoon. Niinpä lähdimme mun koti konnuille ja siitä eteenpäin puolisoni kanssa kaksin roadtripille. Matkallamme läpi Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon maisemien kuhnailimme ihan sielumme kyllyydestä. Nautin siitä että en tehnyt mitään. Nukuimme, kävelimme luonnossa,retkeilimme, turistiin ajomatkat ja ideoitiin yhdessä yhteistä maailmaa ja tulevaa. Imin matkallamme verkkokalvot ja aivonystyrät täyteen kuvia, värejä ja tunnetta joka nyt inspiroi kovastikin loppukesästä kun kaikki kesän värit alkavat tehdä syksyn sävyjä.

Otin myös täysin uuden luonnosvihkon käyttöön sillä tuntui tarpeelliselta aloittaa jo uusi vaikkei vanha ollut niin täynnä. Joku feng shui homma ihan selkeästi iski itseeni. Vanha ei enää palvellut tehtäväänsä. No, joka tapauksessa, nyt heinäkuun lopussa ja näin elokuun ensimmäisenä päivänä olen jo valmis asettumaan uuden hienon askartelutasomme eteen, virittelemään välineet paikoilleen ja aloittamaan siitä mihin jäin. Palaan sekä vanhaan että päätökseen luoda uutta. Voi että onkin jo ollut ikävä! Toisaalta ehkä tämän tekemättömyyden ydin olikin siinä että nyt tarvitsee etäisyyttä että voi olla ikävä tätä tekemisen vimmaa!

Kuhnailu on ollut täydellinen sana nyt kesä-heinäkuun. Osa tulevista Instagram postauksista ovat vielä pitkälti kuhnailu sanan äärellä vaikka pikku hiljaa uupuu sana hiipii areenalle ja tuo vanhat teokset telineille ja ehkäpä jotain uuttakin sen mukana.

Kun aika ei riitä tai sitten mää en vain anna mennä…

Huomasin jossain vaiheessa tässä keväällä että mua rupesi puristamaan ja hiertämään tähän projektiimme mun oma ailahteleva antautuminen. Mua selkeästi häiritsi etten saa yhtäjaksoisesti upota tähän projektiin ja sen hyväksyminen että teen asioita pätkissä, lyhyinä hetkinä siellä täällä on harmittanut minua ja syö selkeästi motivaatioita välillä edes aloittaa ideoiden työstöä. Myös elämä ja omat henkilökohtaiset asiat eivät katso aikaa ja paikkaa, ja sen mitä olen oppinut menneinä vuosina on se että omat mielensopukat eivät anna periksi jos niille tunteille ja ajatuksille ei annna aikaa ja selvitä niitä silloin kun ne tulevat. Tämä on osa prosessia että otetaan etäisyyttä ja ei vain luonnistu vaikka ideoita olisi. Olen harjoittanut irti päästämistä ja rentoutumista jälleen kerran sillä mihin minulla ja meillä olisi kiire?

Näistä tiivistetyistä kuulumisista prosessi jatkuu ja luomisen vimma lähtee taas liikkeelle blogimmekin puolella kuvin ja sanoin joten pysykää mukanamme!

T. Aino