Painetta pukkaa!

Paine

Puristus, puristuksissa

Ahdas; ahdistunut, ahtaus, ahdistaa

Kuume, päänsärky, tuska, hiki

Silmänpaine, verenpaine

Jännite, pintajännite, kiristynyt jousi

Painauma, painautua, halaus, puutuma

Painettu sana, kirjansidonta

——

Lapseltani irtosi tässä kuussa hammas, paine nitkuvasta hampaasta helpotti. Pieni ihminen oli helpottunut ja kuukauden jännitys palkittiin. Tässä kuussa paine sanana kuvasti monella saraa omaa olotilaani. Alkuvuodesta lähtien minulla on ollut kuormittunut olo ja paine on kasvanut salakavalasti ja samalla koittanut punnita milloin on tehtävä väliintulo, ettei räjähdys vedä minua painon lailla syvyyksiin. Tässäpä mietteitäni eri paine näkökulmista tältä kuukaudelta.

Paineensietokyky

Tämä maailma tällaisenaan tuntuu liian kiireiseltä minulle. Tunnun jääväni jalkoihin ja jotenkin jälkeen. Olen hidas ja tahtoisin viipyä hetkessä. Jäädä johonkin hetkeen pitkäksi aikaa.

Sosiaalinen ja some paine. Tik Tok, Instagram ja vilinää ja tulvivaa sisältöä tuottavat app:t ovat viime aikoina vieneet liikaa aikaani, myönnettäköön. Selaan jatkuvasta virrasta itsensä löytäneiden artistien sisältöä ja video reelsejä ja mietin, miten nämä ihmiset kerkeävät luomaan luovasti ja samalla kuvaamaan, editoimaan syöttämään sisältöä, käymään hippaloissa, viestimään, läräämään itse somea, syömään, nukkumaan ja muuta peruselämää? En minä tunnu pystyvän samaan ja siitä joskus syntyy minulle paineita. Pitäisikö minunkin pystyä samaan? Vastaus ennen kuin pääset torumaan, on HELL NO! Ei minun pidäkään. Sopivasti voisin vain unohtaa nämä läräilyt ja keskittyä siihen, että etenen hitaasti ja pyrin siihen mikä tuottaa minulle ilo ja ympärillä oleville ihmisille. Siksipä olen lisännyt hitautta tietoisesti ja vähentänyt some vilinää jotta hetket, jotka ovat viipymisen arvoisia eivät mene ohi.

Valehtelisin jos väittäisin etten koe minkäänlaista yhteiskunnallista tai ulkoisia paineita. Tunnenhan minä. Vaikka en ole kokenut enää ulkonäöllisiä paineita ja olen mielestäni kehopositiivinen, en ole silti karistanut kaikkea enkä välttämättä tule karistamaankaan. Vaikka koenkin oman kehoni ylipainosta joskus tarvetta moittia itseäni, en minä kuitenkaan tässä hetkessä itseäni vihaa tällaisenas. Olen totutellut pitämään ylimääräistä vatsaani käsissäni peilin edessä ja tekemään sillä hauskoja liikkeitä, jotta se naurattaisi minua. Se on minun hassu vatsani. Minusta on ihanaa olla nyt tässä kropassa. Se mistä haluan pitää kiinni, on se, että voin hyvin kropassani ja että pidän siitä mahdollisimman hyvää huolta. Liikkuminen tekee hyvää ja tervehdyttää. Lue ihmeessä hyvä tiivistelmä myös Adan postauksesta, yhdyn täysin Adan sanoihin. Olen itsekin haaveillut naisten kympistä, olisiko liian myöhäistä vielä?

Työminä, työitsetunto ja kyky sietää painetta. Työssäni on paineensieto elementtejä; napakat deadlinet puskevat päälle, luovien ratkaisujen tuottaminen toisille ihmisille joskus vähistä eväistä, monien kanavien viestittelyihin reagoiminen ja jatkuvassa uudistuvassa ja kehittyvässä työssä ammattisen taidon kartuttaminen ja omaksuminen hyvinkin nopeasti. Viime aikoina olen joutunut ja pakottanut itseni taas hyväksi havaittuihin tapoihin, jotka ovat minulle hyväksi mentaalisesti ja fyysisesti. Luen, liikun (erityisesti metsässä), panostan hitaaseen elämiseen, sammutan kännykkäni ajoissa ja olen taas ruvennut maalaamaan. Olen ollut iloinen, kuinka taito ei ole hävinnyt ja kuinka se imaisee minut mukaansa tunneiksi. Aina vain ” vielä tämä yksi siveltimen veto niin pidän tauon!”, ja 30 minuuttia myöhemmin olen edelleen kippuralla parvekkeemme lattialla sivellin kädessä ja muutama sivellin hiuksissani.

Välillä tulee kompuroitua ja se on just fine. Armollisuus, siinäpä vasta taito, jota olen viimeaikoina lähestynyt melkein luostarimaisella eristäytymisellä. Olen pyrkinyt kaivamaan hiljaisuudesta ja sosiaalisella rajoitteisuudella omaan tyhjiöön kuuntelemaan mitä oikeasti tahdon. Isoja juttuja, pieniä asioita ja niitä mitkä merkitsevät aidosti eniten elämässä ja missä suhteessa muihin tekijöihin. Tässä kiireisessä, suorittavassa, vilisevässä tietovirrassa tuntuu puuttuvan erehtymisen ja epäonnistumisen viisaus ja pysähtymisen ja rauhan taika.

Missä paine tuntuu?

Fyysisesti se tuntuu rinnassa, silmissä, leukaperissä, pään sisällä ja vatsassa. Paine tikittää kuin kello korvien juuressa ja odottaa kunnes kumahtaa. Sitä kumahdusta vain ei tule. Tikitys jatkuu.

Minulla on ollut ja on edelleen aina tapana käydä mahdollisimman usein luovuttamassa verta. Se on ollut minun tapani auttaa muita. Se että voin omalla luovuttamisellani pelastaa jonkun hengen on tuonut minulle helpotusta. Veri virtaa paineella noin 10 minuuttia ja hetkessä pussillinen verta lähtee eteenpäin sitä tarvitsevalle. Paineside käsivarteen ja verensokeria nostattava kahvihetki virkostuttaa pienen huimaavan olotilan taas normaaliksi. Päivän hyvä teko on tehty. Olen jälleen iloinen, että olen voinut auttaa.

Verenpaine. Se on minulla matala ja hyvä niin. Korkean kanssa olisi tekemistä. On se toki alhaisenkin kanssa. Salmiakkia menee aaltoilevina hetkinä. Sitä vain en ymmärrä, mihin kunnon Halvan salmiakkipussit oikein hävisivät kaupoista. Eikö kukaan enää syö niitä vai onko niiden tuotanto lopetettu? Tämä ei ole sitten mikään mainos vaan keltaisten lappujen seinämälle jätettävä etsintäilmoitus. Jos joku lukee tämän ja tietää missä niitä myydään, niin voitko kommentoida tähän postaukseen ja kertoa mistä niitä löytyy.  Ostan varastoon. Ja tarkennus, ei niitä pastelliversioita, vaan juuri niitä ruutumallisia, pehmeää salmiakkia. Kiitos jo etukäteen, tämä helpottaisi verenpainettani huomattavasti.

Ahtaat tilat. Puristus. En ole vielä ollut kovin fyysisesti ahtaissa tiloissa, mutta näen ahtaista paikoista painajaisia ja ne kyllä laukaisevat paniikin päälle. Milloin olen jäänyt ahtaaseen kuiluun, polttouuniin tai seinien väliin ja pakotietä ei ole. Siltä negatiivinen painekin tuntuu ohimoissa ja kehossa, ettei pääse irti painavasta ja painuvasta tunteesta. Täytyy vain odottaa, että kehollinen puristus hellittää joko painelemalla tai hieromalla kohtaa, joka kiristää. Myös unihalvaukset ovat painostavia kokemuksia. Juttelimme tästä kerran työporukalla kahvitauolla. Kokemuksia jakaessa muistan eräänkin kerran, kun vietin noin 8-vuotiaana kesälomaani mummolassa. Heräsin yöllä mummon vierestä, mutta en pystynyt liikkumaan. Viereeni käveli musta rohisevalla äänellä puhuva hahmo mutta en voinut liikkua. Se ei ollut totta, mutta olin ihan hereillä tai unen ja hereillä olon rajamailla. Hyi sanon minä!

Räjähdys

Kuten Ada omassa postauksessaan puhui, paineella on aina tapana jossain vaiheessa myös purkaantua, räjähtää. Se on ennuste tulevasta.

Turvallinen purkautuminen tapahtuu mielestäni silloin kun ihminen lohduttaessaan tai muusta syystä halaa toista ihmistä. Halaaminen on positiivinen paine, jonka tunteminen keholla saa tuntemaan, että on turvassa. Se että erittäin rakas puolisoni painautuu kehollaan minuun, on myös sensuelli ja niin intiimi kokemus että silloin tuntuu, kuinka dopamiini perhoset leviävät joka sopukkaan. Tämä tunne on mieluinen paineen tunne. Myönnän että halaaminen on minun huumeeni, dopamiinia tänne kiitos! Olen mielestäni hyvin kehollinen ihminen. Tunnen voimakkaasti ja koen monia asioita kehollisesti. Kipukynnykseni kuitenkaan ei ole kovin matala, ei sekään mikään rajaton ole, mutta en mene pipariksi, jos minuun sattuu.

Uiminen tai tarkemmin sanottuna kelluminen vedessä on myös turvallisen paineen tuntemista kehollisesti. Vedessä tunnen kehoni ääriviivat ja sopivan lämpimän paineen. Vedessä myös liike on hitaampaa ja antaa vastusta. Veteen voi myös painua uppeluksiin, mutta myös kellua. Vedenpinnan jännite nousi myös. Adan kanssa ideoidessa kummallekin mieleen ja Adan havainnoista voit tutustua instagramissamme lisää. Jälleen kerran olimme omilla tahoillamme löytäneet samoja havaintoja.

Painu untenmaille

Mää en saa unta, vaikka minua väsyttää.” sanon kyynelehtien puolisolleni noin kuukausi sitten. Minulle kertyi painetta nukahtaa. Nuku nyt, mutta nukkuminen ei onnistu väkisin. Oireilut olivat selvät; lihasnykimisiä, puutumisia, heräämisiä keskellä yötä ja kello vain käy. Painajaisia kertyi joko tekemättömistä töistä tai pelleistä viemäreissä. Kyllä juuri se tietty pelle, It (tässä kohtaa kiroan että olen joskus ollut kauhun ystävä).

Sitten kun vihdoin saan unen päästä kiinni, niin pikkuinen ei saa omassa huoneessa unta, juoksee minun ja puolisoni huoneeseen ja kuiskaa minulle, ”minä en saa unta”. Kiiruhdan nukuttamaan häntä takaisin unille. Unikoulu on muuten täysin syvältä! Ei ole oikeasti työssä käyvän hommaa se. Sitä varten pitäisi olla 60% työ päivä jos sellaiseen rupeaa. Tyylejäkin löytyy ainakin viittä erilaista, katsokaa vaikka Mannerheimin lastenliiton sivuilta. Niitä sitten kokeiltiin ainakin kolmea tyyliä ja sitten tuli jo itku. Ei tästä tule mitään.

Mutta takaisin siihen paineeseen, ettei saa unta. Se on kamala tunne ihmiselle, joka on ollut hyvä uninen. Olen aina uhonnut, että minä nukun, vaikka tukkipuiden päällä, kyllä minä unta saan. Ja nyt en yhtäkkiä enää saa. Jos en nuku, en ole myöskään oma itseni. En pidä siitä Ainosta miksi muutun, kun olen erittäin väsynyt. Tälle kaikelle täytyi tehdä huhtikuussa stoppi. Otin sairaslomaa. Onneksi tein sen. Olin totaalisesti väsynyt. Sairastuin heti loman aluksi flunssaan ja painuin sohvaan kiinni kuin sieni. Paine purkautui, pikkuhiljaa ja palautuminen alkoi hitaasti ja jatkuu vieläkin. Parin viikon jälkeen aloin taas nukkua normaalisti. Sain unta, en nähnyt painajaisia eikä unikoulukaan enää tehnyt niin iso sarvea otsaani. Silti matkaa on. Kun kerran on uupunut, masentunut, palanut kiinni, puhki, burnout, kaikki tällainen uusi kuormittuminen raottaa vanhaa kokemusta kuin vanhaa vihlovaa arpea.

Painettu sana

Kirjoittaminen on aina jonkin painamista jäljeksi, kuvaksi ja viestiksi. Muste painuu paperiin, kynä painuu paperiin ja kuten minä kiihdyksissäni kirjoittaessani painan paperiin niin että takapuolelle muodostuu kohouma. Nytkin näpyttelen eli painan normillani näppäimistöä. Oi se vanha kunnon kirjoituskoneen raksutus tästä vielä puuttuisi. Kirjasimien kolahdus rahisevaa paperia ja rullaa vasten. Kirjansidonta on myös painetta monessa muodossa. Vanhojen kirjojen sidokset kestävät, joten painetta tarvitaan luomaan jotain hyvää ja pysyvää.

Kasvojooga

Olen ottanut tavaksi nyt itseni hellimisen ja yksi hellinnän muoto on kasvojooga. Voihan tämä olla jotain humpuukiakin, mutta olkoot. Se on minulle hetki vaivata ja vedellä ja väännellä naamaani peilien edessä ja nostattaa hymyä kasvoille. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä kokeillut. Aika vaikuttavaakin kun tarpeeksi painelee kaularankaa ja leuan alta. Myös kasvojen verenkierto elpyy. Myös kireät leuat ja ohimon suonet heltyy. Paine lakkaa kiristämästä kasvoja. Ada puhuikin jo omassa postauksestaan leukojen kireydestä ja siihen on kyllä yhdyttävä. Kun pinnistän erityisesti töissä, huomaan iltapäivästä, kuinka sylki oikein kertyy leukaperiin kuin kirpeä karkki ja joudun painelemaan leukaperiä niin että kireys laukeaisi. Mieleeni piirtyy sellaiset metsästäjän ansa, jonka murskaavat leuat katkovat luita lauetessaan. Ansa viritetään jännitteellä auki ja kun uhri astuu ansaan pinne, jännite, paine laukeaa ja naps jalka on tuusan nuuskana.

Paineen värit

Laita silmäsi kiinni ja katso aurinkoon, mitä värejä näet? kenties näet tulenpunaista, oranssia, sitruunan keltaista ja sen kiintopisteen ääriviivat tai pisteitä verkkokalvoillasi ja sen sokean valkoisen pisteen tai hahmon, kun katsoit suoraan aurinkoon. Siltä paine minusta värillisenä kokemuksena näyttää. Näen vain sokean pisteen, josta värit säröilevät kirkkaan valkoisesta ja vihertävästä haloosta aina oranssin kautta tulenpunaiseen.

Fyysinen paine

Vatsan väänne, kivistys, vessa, istunto ja helpotus. Pahoittelen jo etukäteen, että aloitin näin. Mutta eikö yksi kaikkia meitä elollisia koskettava ja yhdistävä ruumiillisin paineen kokemus, joka suoltuu ulos, ole kakka. Ja kyllä, nyt voit naurahtaa. Toki äitisihmisenä olisin voinut aloittaa synnyttämisestä ja millainen painekokemus se on. Mutta ei, kakka on arkisempi ja pitäähän paatokselliset sepostukset lopettaa johonkin vähintään huvittavaan lopettaa, eikös? Vatsaa painaa, suolessa lorisee ja hirveintä mitä voi tapahtua on se, ettei löydy vessaa siihen hätään. Mikä paine ja ahdinko! Tieto siitä, jos ei kohta paikkaa löydy on räjähdys eittämättä lähellä ja se voi olla sotkuinen. Erittäin sotkuinen. Ei sitä takaisin päinkään voi vetää. Tunnistatko tilanteen? Mitä silloin voi tehdä?

Terkuin, Aino