Tammikuun satoa

Ensimmäinen kuukausi on nyt takana ja vau – olen ihan uskomattoman onnellinen siitä minkälaisella vauhdilla projekti lähti käyntiin. Olen myös ilahtunut siitä, että projekti alkaa saada muotoaan. Luottaaitteessa on ainakin minulle ennenkaikkea luonnoskirjaprojekti. Se mihin voin sutata ajatuksia ja ideoita, jopa niitä huonoja ja keskeneräisiä, ennakkoluulottomasti ja itseäni liikaa sensuroimatta. Näen tulevaisuuteen, vaikka en omista kristallipalloa, luonnoskirjastani tulee minulle aarrearkku, jonka saan avata joka ilta, myös tylsinä ja tyhminä iltoina ja laittaa sinne talteen kaikki pienet ideat itämään, odottamaan oikeaa hetkeä.

Lähdimme Ainon kanssa totisesti juosten liikkeelle. Yksi oli hyvä sana aloittaa, siitä syntyi monenlaisia ajatuksia, jopa teoksia. Nämä kaikki on julkaistu projektin instagram tilillä, siirry siis sinne tutkimaan mitä kaikkea tammikuun aikana on tehty instagram.com/luottaaitteessa.  Olen niputtanut tammikuun aikana syntyneistä töistä itseäni eniten puhuttelevat ja haluan laittaa ne julki myös blogiin, ennen kun siirrymme seuraavaan teema-aihioon. Ja voin kyllä sanoa, että projektin parasta antia olivat minun ja Ainon yhteiset höpöttelyhetket, ideoiden pallottelu ja niiden pohjalta syntyivät myös ainakin omalta osaltani kehittyneimmät ideat ja parhaat teokset.

Yksinäisyys on suoja.
Mutta suojassa on varjo.
Varjo peittää ja piilottaa.
Piilosta minua ei löydä kukaan.
Jätän muut ulkopuolelle yksin.

Oheisen runon kirjoitin Ainon kanssa höpötellessämme, siihen liittyi mielessäni voimakkaasti herkkä mielikuva. Hahmo on upouusi, en ole tavannut häntä aikaisemmin. Hän piilottelee peiton alla omassa sisäisessä maailmassaan, peiton päälle on kasvanut sammalta ja sen ympärille on kerääntynyt ystävällisiä hahmoja, joita kaikkia ei heti ensi silmäyksellä välttämättä tunnista, en olekaan aivan varma, ovatko hahmot todellisia vai pojan mielikuvituksen tuotoksia. Maalaus kaappaa jotenkin yksinäisyyden lempeän puolen. Sen missä mielikuvitus saa juosta vapaana kahleista ja luoda sellaisen yksityisen maailman, jollaisen maailman soisi olevan. Mielikuvitus on yksityinen asia. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia tai näe mieleen. Runoa ääneen lukiessani hymyilen, annan hymyn kuulua läpi äänestäni.

Rakastan maalata sellaisia töitä, jotka eivät välttämättä heti aukea. Akvarelleissa mielestäni parasta onkin mahdollisuus sattumaan ja värin ja veden arvaamaton suhde. Tällä kertaa sain tällaisen maailman. Tätä työtä tehtiin kolmen kerroksen verran + yksityiskohdat ja sen viehätys piilee itselläni siinä, että tämä on ainoa maalaus, jonka olen aiheesta tehnyt. Tästä teoksesta ei ole kahta tai kolmea yritelmää vieressä, vaan se on ainoa lajiaan.

Kärkevimmät projektin aikana syntyneet ajatukset puin jostain sattuman oikusta aina sarjakuvan muotoon. Nämä ovat niitä mietteitä, joista olisin halunnut kirjoittaa syväluotaavia filosofisia ja älykkäitä blogitekstejä. Jostain syystä se jäi (ja ehkä parempi niin). Näitä ajatuksia pyöritellessä, mietin joka kerta uskaltaako tätä julkaista, kehtaanko minä ja voiko joku loukkaantua. Ja vaikka sovimme aloittaessamme, että pidetään projekti sensuroimattomana ja kaikenlaiset ajatukset sallivana, näiden pienien ja harmittomien kuvien julkaisemista minä jännitin. Vaikka sitähän ne vain ovat, pieniä harmittomia kuvia ja harmittomia ajatuksia.

”Yksin
ihminen on
vain yksi turha
kapine muiden kapineiden joukossa”

“Yksin jäävä ihminen on kaikista hyödyttömin ihminen.”

“Tavallisia ihmisen ominaisuuksia: ainutlaatuisuus, yksilöllisyys, idearikkaus, laulavaisuus, luovuus lahjakkuus…
Tavallisia mörön ominaisuuksia ovat: pyöreys, litteys, kiltteys, pienuus, hengen suuruus, ujous… ”

Yksinäisyys ja yksinolo eivät olleet omia päätäeemojani tammikuun aikana, mutta ne lurkkivat jatkuvasti taustalla ja paistavat läpi teoksista. Myös Ainon kanssa tuli palloteltua paljon näihin liittyviä ajatuksia. Kuukaudesta käteen jää nyt keskeneräinen animaatioteos, jota varmaan edistän vuoden mittaan. Sen työnimi on tällä hetkellä “tarkkailija”, lisäksi sain uuden idean uuteen mörkökirjaan: “Mörköjen tavallisia ominaisuuksia.” Siitäkin on kiittäminen tätä tammikuuta, sanaa yksi ja Ainoa, jonka kanssa olemme päässeet hyvään vauhtiin projektin puitteissa. Ihan jännittää mitä saamme aikaan helmikuussa, koska sitten jatketaan eteenpäin.

-Ada