Viileiden iltojen varalle

Leppoisaa sunnuntaita! Ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa jotain muuta, kuin pakollisia koulutehtäviä ja rikkoa samalla blogihiljaisuutta. En ole halunnut postata tänne mitään, mikä ei mielestäni luovaan hetkeen sovi. Sellaisia postauksia tekee helposti kiireen ja paineen iskiessä kohdalle; postauksia, joista puuttuu pohjimmainen idea koko blogin perustamiselle. Sellaisia olisin myös todennäköisesti tänne viime viikkoina suoltanut, mikäli olisin alustalle kirjautunut. Päässä on pyörinyt miljoona asiaa liittyen parin viikon päästä koittavaan muuttoon (!) ja tämän hetkisen asuntomme myymiseen/vuokraamiseen (voiko tämän ilmaista järkevämmin, kun kyseessä on asumisoikeusasunto..sekä työkuvioihin uudella paikkakunnalla. Nyt kaikki palaset alkaa pikkuhiljaa loksahtamaan paikoilleen, enkä malttaisi enää odottaa tulevaa kesää tutuissa maisemissa, Oulussa. <3

Olen kokenut jälleen virkkaamisen iloa, jota haluan levittää myös teille! Kirjoitin aiemmin siitä, miten haluaisin tehdä ystäväni tulevalle babylle jotain ihanaa. Aluksi mietin, tekisinkö jonkin mukavan torkkupeiton, jonka alla kelpaisi köllötellä, mutta päätin lopulta lähteä kokeilemaan jotain ihan muuta. Olin nähnyt somessa virkatuista kolmioista tehtyjä suuria peittoja (jotka on superihania, mutta hitsin työläitä!) ja päätin lähteä kokeilemaan, saisiko kolmioita yhdisteltyä näppärästi takin muotoon. Langoiksi valikoitui suppeahkon varastoni kätköistä valkoinen ja violetti, joita oli jäänyt muutama kerä aiemmista töistä. Ja niin tästä vain takki tuli!

Aloitin takin ”rakentamisen” selässä näkyvästä pyöreästä kuviosta, johon aloin yhdistelemään kolmiopaloja. Reunat vaativat mielestäni vahvennuksia, joten virkkasin ne lopuksi värejä vaihdellen. Kokonaisuudessaan takin tekoon kului pari iltaa ja viimeistelyyn, kuten nappien ompeluun ja lankojen päättelemiseen meni muutama tunti. Olen niin malttamaton, että kun työn aloitan, paahdan sen loppuun asti vaikka ranne paketissa – mitä nopeammin näen lopputuloksen, sen parempi. Ohjeessa on vielä vähän kehitettävää, mutta on tämä ehdottomasti söpöin tekemäni villatakki. Ja HELPPO! Kun kyseessä on vauvan vaate, ei kolmioiden virkkaaminenkaan ehdi alkaa kyllästyttämään.

Vauvan takin onnistumisesta innostuneena päätin kokeilla, pystyisinkö samaan aikuisen ihmisen koossa. Ostin tähän Novitan Wool Cotton -lankaa, joka on 55% villaa ja 45% puuvillaa – eli täydellistä. <3 Tarkoituksenani on tehdä tästä mallista väljempi, 3/4 hihoilla, jotka olisivat leveähköt. Katsotaan, saanko pukeutua tähän viileinä kesäiltoina. Mikäli tarkempi ohje jommastakummasta mallista kiinnostaa, let me know!

Meidän sunnuntai-ilta jatkuu nyt Selviytyjien ja löhöilyn merkeissä. Kivaa viikkoa!

Kaisa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *