Sitä tikulla nenään, joka vatsaansa valittaa

Eilen ehdin olla vain pari tuntia töissä, kun vatsa heittäytyi löysälle. Ei muuta kuin takaisin kotiin, sillä en tuntenut itseäni muutenkaan täysin terveeksi. Aamuhan alkoi jo itsessään takkuillen, enkä meinannut saada edes rahkapurkillista alas. Minä kun normaalisti olen heti herättyäni valmis astelemaan vaikka seisovaan pöytään. Huonovointisuuden lisäksi olin nukahtaa istualleen töissä. ”Tilttasin” varmaan vartiksi tiskissä, kun havahduin työkaverin kysymykseen, mitä olin tekemässä. Ajomatka kotiin oli yhtä tuskaa, kun väsytti niin hirveästi. En lopulta jaksanut kotonakaan juuri muuta tehdä kuin nukkua sohvalla muutaman tunnin. Kuusen sentään sain nostettua isännän avustuksella sisälle ja koristeltua pieniä istumataukoja pitäen. Illalla sain onneksi sen verran itseäni jalkeille, että kävimme miehen kanssa siivoamassa hevoskarsinan ja siirsimme pollen tarhasta yöpuulle. Ennen nukkumaan menoa hampaita harjatessani huomasin hikoilevani ja pumppuni hakkaavan. Outoa. Mikä minua vaivaa?

Olipa syy omistuiseen oloon mikä tahansa, tänään on käytävä koronatesteissä eikä töihin ole asiaa ennen tulosten saapumista. Huoh… Olen kerran aikaisemmin joutunut em. testeihin, enkä voi sanoa kokemuksen olleen miellyttävä. Vanupuikko tungetaan jonnekin niin syvälle nenäonteloon, että ainakin tältä testattavalta vesi silmistä sirisee ja muutama kirosanakin ehtii suusta karata. Oman lisämausteensa tuo pelko siitä, että aivastus tulee kesken näytteenoton. Auts. :S

Vihaan poissaoloja. En siksi, että olisin työnarkomaani, vaan koska pelkään työkavereideni/pomoni olevan tyytymättömiä työpanokseeni. Migreenin takia olen joutunut olemaan usein pois töistä (pahimmillaan 1-2 x /kk) mutta nämä perinteiset flunssat yms. eivät juuri ole minuun tarttuneet eivätkä näin ollen työtahtia hidastaneet. Olen itseäni kohtaan aika vaativa, välillä suorastaan perfektionistinen. Normaali ihminen voisi kai sairauslomallaan ajatella, että hyvä näin, hoidanpa nyt itseni kuntoon kaikessa rauhassa. Omassa päässäni soi lähinnä virsi: ”Senkin vätys, miten voit olla noin heikko, ihan on oma syy kun jonkun basillin olet saanut!”Näin oli jo muutama vuosi sitten, kun lääkäri totesi minulla vakavan masennuksen. Silloinkaan en suostunut olemaan pois töistä kuin viikon. (Itse)sääli on sairautta. 🙂

Hmm… Viime yön nukuin hyvin ja ainakin kahvi tuntuu maistuvan normaaliin tapaan. Jospa tämä tästä.