Yhtä auttaa vain jumala…
… toista perjantainen humala. Näin laulaa Arttu Wiskari kappaleessaan Suomen muotoisen pilven alla. Mitä itseeni tulee, siiderin ja kotiviinin tissuttelu on ryöpsähtänyt yhden illan hauskasta ajanvietteestä lähes jokapäiväiseksi paheeksi. Tilanne alkoi hiljalleen pahentua, kun valmistuin yliopistosta ja pääsin töihin. Myös pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen sekä vaikea työyhteisö toimivat syinä pullon kallisteluun. Aikaa opintojen loppuun saattamisesta tähän päivään on vain liki kahdeksan vuotta. Ohhoh, siinäpä suhteellisen lyhyt aika muuttua kohtuukäyttäjästä suurkuluttajaksi!
Olen aina ollut sellainen ihminen, joka keskittyy yhteen asiaan täysillä. Kaikki tai ei mitään -mentaliteetti onkin ajanut minut ahtaalle niin opiskelussa, laihduttamisessa, liikunnassa, käsitöiden teossa ja nyt lopulta alkoholin käytössä. Puuh… Tämä blogin kirjoittaminen tulee kaiketi olemaan yksi tärkeimmistä pakoreiteistäni ahdistukselta, vihalta, ärtymykseltä, raivolta ja ties miltä muilta tunteilta, jotka olen jättänyt käsittelemättä elämäni aikana. Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Moni muukin painii samojen ongelmien kanssa niin sukupuoleen, yhteiskunnalliseen asemaan tai ikään katsomatta. Itse olisin halukas puhumaan ongelmistani ihan ammattiauttajankin kanssa, mutta pienellä paikkakunnalla (ja työnantajan silmätikuksi joutumisen uhalla) koen avun hakemisen vaikeaksi. Kävin päihdeklinikalla juttelemassa asuessani isommassa kaupungissa ja Antabustakin kokeilin. Edellä mainittu lääke olisi saanut jäädäkin elämääni, mutta maksani päätti toisin. Parin kuukauden Antabus-kuurin jälkeen maksa-arvoni huitelivat yli 2000:ssa, olin keltainen kuin itse D. Trump ja nukahtelin jatkuvasti töissä. Se siitä oljenkorresta sitten…
I have a dream. I want to be a writer. Kukaan tuskin yllättyy, jos paljastan idoleikseni Juha Vuorisen ja Kalle Lähteen. Hersyvän huumorin ja raatorehellisen kerronnan liitto on jotain, mitä en voi vastustaa. Itse en koe olevani hauska, ehkä lähinnä huvittava. Hölmö. Ehkä jopa vähän säälittävä. Kai minä nyt sitten tästä kirjoittamisestakin teen itselleni jonkinlaisen addiktion. Hehhee!