Maalauskurssilla Särestössä

 

Olin tänä kesänä viisi päivää kestäneellä akvarelli- ja akryylimaalauskurssilla Kittilässä, edesmenneen kuvataitelija Reidar Särestöniemen tiluksilla & museossa.  Olin pitkään haaveillut meneväni tuolle kurssille ja tänä kesänä päätin ex tempore, että toteutan unelmani. Tällä kertaa opettajana oli Helena Junttila ja tiesin ennalta hänen olevan huipputyyppi, joten ehkä sekin pisti minut ilmoittautumaan mukaan.

Pikkusen toki piti niin sanotusti järkätä; matkustaa Lappiin, löytää majoitus, hankkia kyydit, ostaa paperia, suihkepullo ja maaleja. Mutta uskon vahvasti, että Lapissa asiat järjestyy ja niin ne tekivät tälläkin kertaa. Kurssin järjesti Revontuli-Opisto (tietty Lapissa oleva opisto nimetään tuolla tavoin, hah!) ja sain mainiota palvelua ja neuvoja opiston ihanalta Raunilta. Ystäväni Rovaniemeltä myös vinkkasi majoituksesta. 

 

 

Yövyin Kaukosen kylässä mukavan perheen luona ja sain elää myös vähän arkea heidän kanssaan; rupatella iltapalapöydässä ja syödä yhdessä päivällistä. Sain joka päivä kyydin Särestöön samassa pihapiirissä majoittuneelta pariskunnalta. 

Meitä oli 10 kurssilaista ja oli ihana tutustua heihin kaikkiin. Kahden ikäiseni lyylin kanssa vietimme aikaa paljon lammasaitauksessa silittelemässä Surkua, Myyta, Pinjaa ja muita lampaita. 

Helena opetti kiinnostavan maalaustekniikan, jossa paperi kastellaan täysin ennen maalaamista ja akryyliä voi myös poistaa kokonaan pitkin prosessia – eli pystyin käytännössä ”kumittamaan” pois jo tehtyä. Tekniikka antoi myös mahdollisuuden tehdä erilaisia kerroksia teoksiin. Aluksi oli turhauttavaa, kun ei tiennyt mitä maalaisi ja miten oppisi tekniikan. Pikkuhiljaa se alkoi sujua ja olen varsin tyytyväinen isoon työhön, jota työstin viimeisinä päivinä.

 

Mutta täytyy todeta: Olen harrastanut maalausta lapsuudessani 12 vuotta ja oli kamalaa tajuta, miten paljon omat taidot olivat ruostuneet ja tekemisen rutiini hävinnyt. Onneksi kurssilla oli leppoisa tunnelma ja upea miljöö inspiroi. Helena ei lähtenyt mukaan kiukutteluun tai turhautumisiin – tätä arvostan kuvataideopettajassa. Maalauksen työstäminen voi olla henkisesti kuluttavaa ja silloin sitä taantuu hetkellisesti ja harmittelee; ”En mie pysty, en ossaa. Ihan tyhmää koko homma.” Jos siis haluat harjoitella kärsivällisyyttä, ala maalata. Ehkä iso oppi kurssilla oli: jos haluat osata maalata, maalaa – taito voi himmentyä ja hävitä!

Kurssiin kuului myös ”kritiikki” eli yhteinen katselmus, jossa Helena antoi palautetta kaikista töistä. Oli valtavan kiinnostavaa katsoa rauhassa muiden töitä ja kuulla palautetta omistaan. 

Oli valtavan antoisaa elää ihan toisenlaista arkea. Tein iltaisin lenkkejä Kaukosen kylässä ja kävin uimassa Ounasjoessa, välillä yksin ja välillä majoituspaikkani eläkkeellä olevan, ihanan emännän kanssa. Pääsin myös käymään heidän hevostallissaan ja pääsin lähes kokonaan yli hevospelostani. Myös Särestöniemi-museon väki hemmotteli meitä ja joka päivä söimme aivan mahtavaa kotiruokaa. 

Kaiken kaikkiaan kurssi teki tästä kesästä todella erityisen ja olin viiden päivän ajan hyvin läsnä ja sinut itseni kanssa.Korvan taakse siis: hullut ideat pitää aina toteuttaa. 

PS. Kuvasin Instagramiin videoita kurssin aikana – mobiiliversiolla näät ne tallennetuissa tarinoissa otsikolla ”Särestöniemessä.”