Luova tauko kannustaa kuuntelemaan itseään

Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen teos Luova tauko – Löydä oma tapasi elää on äärimmäisen kaunis ja rohkaiseva kirja, johon oli ilo syventyä samaan aikaan kun syksy pimeni pimenemistään. 

Sain teoksen arvostelukappaleena heti sen ilmestyttyä, ja halusinkin lukea sen viipymättä. Pian kuitenkin tajusin: tämän kirjan kanssa tehdään matka! Sitä ei voi ahmaista, ainakaan minä en voinut.

Matkalla tarkoitan sitä, että pitää lukemisessa taukoja ja antaa teoksen synnyttämien ajatusten hautua,”upota” itseensä. Toki kirjan lukuprosessi havahdutti huomaamaan oman arjen hektisyyden: joinain päivinä ei ollut kertakaikkiaan ollut voimia lukea Luovaa taukoa. Ei ollut taukoja. Oli hauska huomata, kuinka sinnikkäästi pidin kirjaa mukana repussa, josko tauko vielä tulisi.

Luova tauko (Cozy Publishing, 2018) on siinä mielessä vaativa, että se kutsuu hiljentymään ja olemaan läsnä tarinoiden äärellä. Kirjassa nimittäin tavataan 12 luovan alan ammattilaista; muotoilijoita, kuvataiteilijoita, kirjoittajia, suunnittelijoita. He puhuvat työstään ja elämästään monipuolisesti, konkreettisesti ja osin jopa todella yksityiskohtaisesti. Välillä mietin, että olisiko joitain asioita voinut toimitusprosessin aikana jättää pois kirjasta, ja sitten taas havahduin ajatukseen: vai olenko minä tässä vain vähäsen malttamaton! 
 

 

Kirjaan valikoituneiden taiteilijoiden maailmankatsomusten pohtiminen oli hykerryttävää. He kertovat niin avoimesti, mitä ajattelevat maailmasta ja omasta elämästään; mikä asia on matkan varrella johtanut toiseen. Mitä virheitä on tehty, ja missä on onnistuttu. Maaretta Tukiaisen tekstit (vai kenties editori Elina Lähteenmäen lempeä punakynä?) antavat tilaa taitelijoiden omalle äänelle. Sitaatteja ei ole lyhennetty vain lyhentämisen ilosta, vaan niissä on toistoa, värikkäitä sanoja ja haastateltavalle ominaisia sanomisen tapoja. Se tuo tunteen, että lukiessa oikeasti tutustun näiden ihmisten ajatteluun.

Krista Keltasen kuvat johdattavat aivan lähelle päähenkilöä: tuntuu kuin oikeasti itse olisi mukana haastatteluretkillä. Erityisen viehättävää on, että kirjassa on maltettu kuvata myös miljöötä ja työhuoneita, joissa taiteilijat työskentelevät. Nimittäin vuonna 2016 Virpi Suutarista kertoneen jutun luettuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota ihmisen elinympäristöön. Ville Blåfieldin kirjoittamassa jutussa (Gloria, 4/2016) sanotaan: ”– Suutari suosii laajaa kuvaa. Hän haluaa heittää päähenkilönsä keskelle oman elämänsä näyttömöä. ”En oikein usko siihen, että herutetaan katsojilta tunteita lähikuvassa itkevällä ihmisellä. Laaja kuva on koskettavampi”, hän sanoo.’  Keltasen kuvissa mennään kauas ja lähelle, vuorotellen. Ihminen hahmottuu kokonaisuutena. Viola Minerva Virtamon taitto on isossa roolissa ja tuo upeat kuvat hienosti esiin. 

 

Luova tauko kokoaa yhteen vinkkejä luovaan elämään. Tässä muutamia kiinnostavia, minua puhuttelevia nostoja haastatteluista: 

Elina Hirvonen kertoo ihailevansa julkisen sektorin naisia ja arvioi tulevansa isona töräytteleväksi aktivistimummoksi. Hänen vinkkinsä luovaan elämään: 1) Laita rahaa pankkiin 2) Uskalla luottaa omaan havaintoon 3) Kun olet jumissa, lähde kävelylle.

 

Huonekalumuotoilija Teppo Lakananiemi kuuntelee minun tavoin usein Amelié -elokuvan soundtrackia, edellisvuonna hän oli tehnyt sen jopa 386 kertaa. Hänellä on hauska periaate: ei pyöreitä muotoja. Periaate voi viedä työtarjouksia. Mutta se ei tunnu haittaavan. Yksi hänen sitaattinsa kuuluukin: ”Mielestäni mitään, mikä liittyy luonteeseen, ei pidä lähteä muuttamaan. Oman luonteensa muuttaminen on pahinta, mitä voi tehdä. Ole aina oma itsesi ja seiso omien periaatteidesi takana, jotta voit sitä olla. Sitten kun homma lähtee kusahtamaan, niin pakka leviää aika nopeasti käsiin.” 

Myös Meiju Niskalan ja Arto Sivosen monipuoliset urat inspiroivat minua: taiteilijan ammattissa voi olla monella tapaa, ja yksi tärkeä rooli voi olla ”koollekutsuja”. Tämä oli itselleni arvokasta lukea toisten urapoluista, sillä itse en ole vielä keksinyt miten parhaiten hyödyntäisin työssä taitoani koota ihmiset yhteen ja ”emännöidä” heitä niin, että kaikilla on huomioitu olo ja hyvä olla. Arton kolme vinkkiä luovaan elämään kuuluvatkin: 1) Mieti, mille asialle haluat tehdä jotain. 2) Pohdi, keille  muillekin tuo asia on tärkeä. 3) Kutsu heidät samaan pöytään keskustelemaan. 

Olen ostanut Luova tauko -kirjan jo kahdelle ystävälleni lahjaksi. Toiselle sen vuoksi, että hän inspiroi luovuudellaan muita ja toiselle, jotta hän kaikessa nykyisessä varmuudessaankin luottaisi taitelijaan itsessään. Kirja nimittäin kannusti minua miettimään taiteilijuuttani. Suurin mielen päälle jäänyt kysymys kuuluukin: miksi se, mitä esimerkiksi nämä 12 taiteilijaa tekevät, on mielestäni kiinnostavaa ja arvostettavaa, mutta se mitä itse luon, yleensä vain ”pientä väkertelyä”? Tämän kysymyksen vastausta etsin varmaan tovin. Luultavasti vielä toisen lukukerran verran!  

PS. Teosta saa kirjakaupoista ja näköjään pääkaupunkiseudun kirjastoissa sitä on myös 28 kpl, mikäli maltat jonottaa.