Kirjoitin kirjeen ja se oli parasta, mitä tein tänään

Olin tänään työreissulla Vaasassa, tosi hauskoissa ja vieläpä tosi onnistuneissa kuvauksissa. Intensiivisten kuvausten jälkeen mulla kuitenkin jää aina tosi helposti työnteko päälle ja silloin tuntuu, ettei mikhään riitä; yritän fiksata kaikkia pikkujuttuja ja ratkoa isoja murheita.

Siinä mielessä ”työhurmos” on hyvä, että saa esimerkiksi hoidettua työpaikan somekanaviin tarvittavat kuvauksista tulleet sisällöt heti samantien, eikä vasta seuraavana päivänä, mutta mielen, kehon ja levon kannalta se ei ole hyvä. Heräsin tänään 5.30 ja olin junassa jo kuudelta, kotona olen tuossa tunnin päästä puoli yksitoista. Kun päivä on pitkä, pitäisi mielen rauhoittua silloin, kun töitä ei faktisesti enää tarvitse tehdä. 

Sitten aivan yks kaks tuli mieleen ystäväni Outi. Ja kirje, jota olen yrittänyt kirjoittaa hänelle jo hävettävän kauan. Meillä on siis tapana kirjoittaa toisillemme etanapostia ja kirjeemme reissaavat eri maiden välillä aina ehtiessämme, riippuen siitä missä hän milloinkin asuu ja missä mie milloinkin reissaan.

Nappasin kynän ja paperia, joka jäi yli kuvauksista. Ja aloin kirjoittaa. 

Kerroin, mitä minulle kuuluu. Missä olen juuri nyt ja mitä oikeastaan ajattelen elämästäni tällä hetkellä. Kerroin, mistä olen onnellinen ja mikä huolettaa. Samalla ajattelin Outia. Tuntui, kuin oikeasti olisin saanut puhua rakkaan ystävän kanssa. 

Nyt kirjoitan sinulle, ystävä siellä ruudun takana. (Toivottavasti on ok, että ”ystävättättätelen” – minusta ihmisten kutsuminen ystäviksi silloinkin kun ei heitä tunne, tuo kivaa lämpöä kommunikointiin. Ja sitä tarvitaan. Joku tosin voi kutsua sitä tätimäisyydeksi. Kutsukoot.)

Siispä sie, hyvä ystävä, jos sinulla on vaikeuksia rauhoittua, kirjoita ihmeessä kirje. Jos mieleen ei tule ystävää, jolle haluat kirjeen kirjoittaa, kirjoita se itsellesi.

Ei kirjeen kirjoittaminen ole mikään viisaiden neuvojen tai self helpin riemuvoitto, mutta hitsi, että voin silti suositella. Tuntui helpolta kirjoittaa tämäkin teksti, kun oli hetken oikeasti kuunnellut vain itseään ja kirjoittanut kaiken paperille.