”Kyllä oli hyvät juhlat!”
Joskus taidenäyttelyssä sitä tallustelee harmaana, ehkä vähän nyökytellen. Ja joskus, aika harvoin kyllä, sitä menee aivan hurmokseen ja loikkii taululta toisen luo. Näin minulle kävi Karoliina Hellbergin Knot-näyttelyssä Galerie Anhavassa.
Pieni googlailu oli jo paljastanut, että saattaisin pitää Hellbergin töistä. Mutta mitä vielä – minä rakastuin niihin!
Galleriavisiitillä nimittäin kävi jotain kummallista: mielikuvitukseni pääsi aivan valloilleen! (Josta käy kiittäminen myös rentoa ja leppoisaa viikonloppua hyvässä heilaseurassa.) Loin teosten ympärille päässäni kokonaisen tarinan, melkeinpä maailman.
Heti ensimmäiseksi Strawberry Basket -teos muovisista mansikoista vei minut lapsuuteen ja viritti minut samaan tunteeseen ja ajatteluun kuin lapsena: Niin herkullisia ja houkuttelevia mansikoita, muttei syötäviä! Ärsyttävää! Teoksessa oli minulle iso jännite juuri sen muiston takia: ”Miksi nämä ovat ylipäätään, jos näitä ei voi syödä?” Luulen, että jos jokin teos onnistuu luomaan jännitteen ja virittämään mielen, on se hyvää maaperää mielikuvituksen lentämiselle.
Sitten. Satuin näkemään näyttelijä Miitta Sorvalin. Yleensä en tykkää juoruilla kenenkään menoista minnekään, mutta Miitta on mainittava tässä yhteydessä, sillä mietin hänet nähdessäni heti sillä sekunnilla loistavaa Aurora-elokuvaa. Sorvali esittää elokuvassa hulvattomasti vanhaa rouvaa, joka tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, siitä huolimatta että ytyä olisi vaikka muille jakaa! Eikähän rouva pelkää puhua härskejäkään.
Tuosta vanhasta rouvasta syntyi yhtäkkiä päässäni linkki Karoliina Hellbergin töihin – joista sattumalta yhdessä, heti gallerian ovella, on kaunis kartano. [House (revisit) – teos, kuva tekstin alussa]
Pian olinkin jo ehtinyt kuvitella, kuinka kartanossa asuva vanha rouva kutsuu kaikki ystävänsä tiluksilleen – ja siellähän sitten juhlitaan. Valvotaan, parannetaan maailmaa, tanssitaan, hekumoidaan ja ollaan aasekin, niin kuin vain aikuiset osaavat. Juonitaan ja jeesustellaan.
Hellbergin taulujen tilanteet vain villitsivät mielikuvitustani: ai tuossa yksi konttaa aamulla pusikossa, ai tuossa kaksi naista istuvat laiturilla juhlien jälkeisenä aamuna, ai tuossa joku vanhempi mies polvistuu ja anoo hellyyttä naiselta keskellä isoa salia keskiyöllä. Mitä vain voi kartanossa tapahtua! Välillä (taulujen) huoneet ja tilat olivat tyhjiä, mutta silti niissä oli niin sanotusti ”tilanne päällä”, jännitettä ja tapahtumaa.
Kenties tähän mielikuvitusmatkaani vaikutti myös vasta näkemäni Rocketman-elokuva, joka kuvaa Elton Johnin elämää – ja myös juhlia kartanossa. En ole ikinä ollut hulluissa juhlissa, enkä rehellisesti sanottuna migreenin takia voisi niissä ollakaan, aamuun asti ainakaan. Mutta nämä (mielikuvitus)juhlat olivat kyllä aivan mahtavat!
Karoliina Hellbergin näyttely on Galerie Anhavassa 28.6.2019 asti. Suosittelen käväisemään ja löytämään oman tapasi kuvitella ja kokea teokset! Lue lisää tästä.