Luetko sinäkin surullisen vähän?
En osaa enää lukea, tajusin joitakin vuosia sitten. Erityisen omituisen oivalluksestani teki se, että työskentelen sisällöntuottajana ja yksi tärkein tehtäväni töissä on lukea ja editoida muiden tekstejä. Vaikka olen työssäni hyvä ja nautin siitä, vapaa-ajalla karttelin kirjoja enkä pystynyt pysähtymään tarinan äärelle. Haavelin lukemisesta, mutten tehnyt mitään sen eteen että olisin avannut kirjan.
Siksi samastuin Ronja Salmen kolumniin Opettelin lukemaan kahdesti (2018), jossa hän kertoo lukeneensa lapsena ihan vimmatusti, mutta kadottaneensa lukemisen taidon. Salmi kirjoittaa:
Olisi valhetta sanoa, ettei puhelin olisi muuttanut minunkin lukemistani. Tietenkin se muutti. Puhelin muutti koko elämäni. Puhelimesta sain töitä, ystäviä ja rakkauden. Puhelimesta sain tietoa, joka toimi kuin valuutta ja teki minusta tiedosta rikkaan. Mutta lukemisen taidon se minulta vei.
Allekirjoitan sitaatin. Esimerkiksi Facebook oli pitkään minulle kanava kirjoittaa minikolumneja ja niiden avulla kehityin tarinankertojana, mutta samalla koukutuin someen niin pahasti, että kadotin keskittymiskykyni ja rauhan – ja sitä rauhaa tarvitaan lukemiseen.
Nyt olen opetellut uudestaan lukemaan pohdittuani tovin: Miten aloittaa taas lukeminen? Ja nyt ilokseni luen melkein joka päivä vähintään 5-10 minuuttia vapaa-ajallakin, työlukemisten lisäksi!
Tällä hetkellä iltalukemisena on Roald Dahlin lastenkirja Matilda, jossa on mainiota kieltä! Kesken on (kaikkien niiden muiden kymmenien keskeräisten kirjojen lisäksi) Linn Ullmannin kirja Rauhattomat ja Giulia Endersin kirja Suoliston salaisuus. Ja tarttuipa nyt Oulun reissulta, kirpparilta mukaan ihan vain nostalgia vuoksi yksi Neiti Etsivä. (Jos muuten kaipaat lukuvinkkejä, liity Facebookissa Helmet-lukuhaasteen ryhmään tai seuraa Sari Venäläisen 150 kirjan urakkaa.
Miksi oikeastaan luen?
Sen lisäksi, että olen miettinyt, miten voisin lukea enemmän, olen miettinyt sitäkin miksi luen. Pääsyy lienee rentoutuminen: kirjan avulla voin humpsahtaa ihan eri maailmaan.
Eilen 22.4. alkanut Lukukeskuksen järjestämä lukuviikko, joka kannustaa ihmisiä lukemaan ja pistää pohtimaan myös muita, rentoutumistakin tärkeämpiä syitä lukea. (Ja ihmettelemään, miten moni ei lue tai pysty lukemaan: Lukukeskuksen mukaan Euroopassa yli 73 miljoonaa aikuista on lukutaidottomia ja joka viidennellä 15-vuotiaalla on heikko lukutaito. Mitä ihmettä?! (Lukukeskuksen sivuilta voi muuten lukea muitakin kiinnostavia knoppeja, esim. 10 faktaa lukemisesta vuodelta 2017. )
Lukuviikon innostamana on ihana todeta, että minä todella uskon lukemisen voimaan ja ajattelen, että jokaiselle tekisi hyvää lukea. Samaan aikaan ymmärrän niitä, jotka eivät lue ja ajattelen, että jos et halua lukea, älä lue. Mutta ole tietoinen, että silloin sinulta jää jotain saamatta. Lukeminen, kirjoittaminen ja keskustelu ovat parhaita tapoja kehittää omaa ajattelua ja parantaa vaikuttamismahdollisuuksiaan.
Olen miettinyt, miltä tuntuisi muutto vaikkapa naapuriin Venäjälle ja aloittaa arkea vieraalla kielellä, vierain aakkosin. Joutuisin luultavasti pyytämään koko ajan apua esimerkiksi ”papereiden” täyttämiseen, ja niitä arkielämän tärkeitä papereitahan piru vie riittää! Kaikki pankkipaperit, vuokrasoppari, työsoppari,terveydenhuoltoon liittyvät lomakkeet… Kuvitteluleikkini antaa perspektiiviä, mitkä kaikki asiat kieli ja lukutaito mahdollistavat, ja kuinka paljon on muiden armoilla silloin, kun ei voi itse etsiä tietoa omin avuin.
Kuten Kaarina Hazard kirjoitti Viestilehden kolumnissaan (2017):
”Ilman tietoa ja lukutaitoa meitä aletaan johtaa tunteilla ja tuoksukynttilöillä. Mikään ole yhtä manipuloitavissa kuin ihmisen tunne. Aistit ovat tie sen luokse.– Meidät on tehty ruoasta ja juomasta, porukkaan kuulumisesta ja pään silittämisestä, ja jokainen meistä janoaa rakkautta. Toivoa sopii, että joka ikinen syntyvä lapsi saa ylenpalttisesti osakseen hellyyttä, kuuluvuutta ja kaikenlaatuista aisti-iloa. Mutta demokratia, se toimii kirjaimilla ja sanoilla. Ilman niiden hallintaa joutuu yhteisten asioiden ulkopuolelle. Ilman luku- ja kirjoitustaitoa ihminen on se, jota hallitaan, eikä hänestä koskaan voi tulla sitä, joka hallitsee edes omia asioitaan.”
Iloista lukuviikkoa!