Jotain ihan uutta

Kukka.jpg

 

Yksi aamu luin hesaria ja pysähdyin ihmettelemään juttua arkkitehtitoimisto Tallista, jonka toiminnassa tuntuu olevan hurmaavaa vastavirtaan tekemistä ja uuden etsintää. Vastavirtaan tekemistä kuvaa esimerkiksi tämä pätkä jutusta: 

”Vain harva nainen suunnitteli vielä 1990-luvullakaan omalla nimellään. Ilonen ja Lukander aloittivat toisintekemisen heti. Lasipalatsin ideasuunnittelu antoi tähän oivan mahdollisuuden.

Lukander muistelee, että vallitseva restaurointi-ideologia oli tuolloin saneeraus.

”Meiltä oli siis tilattu saneeraus. Me suunnittelimme kuitenkin restauroinnin”, hän sanoo.” 

Toisaalta Tallissa ei pelätä pilottihankkeitakaan: he etsivät uusia tapoja tehdä ja ovat tehneet esimerkiksi yhteistyötä luonnontieteilijöiden kanssa. Jutun lukemisen jälkeen minulla oli valtavan inspiroitunut olo: voisinko minäkin luoda tai keksiä jotain uutta? Mitä se olisi?

En ole vielä keksinyt. Sen sijaan olen silmä tarkkana, kun joku tekee jotain aivan uutta. 

Ja on minua alkanut myös viehättää restaurointi-ideologia: kun koko ajan luodaan uutta, voi arvokasta ollakin se, että vaalii vanhaa. 

Uuden luominen ja vanhan vaaliminen yhdistyivät hauskasti 23.3. Pirkanmaan alueuutisissa: 

Uutisissa kerrotaan, että Kaisa ja Christoffer Lekan voittaneen Sarjakuva-Finlandian (Juttu alkaa uutisten kohdasta 0.53) 

”Imperfect on epätavallinen sarjakuva-albumi. Se on matkakirja tai oikeastaan se on postia ja siksi sen avaamiseen tarvitaan veistä. Albumi pohjautuu Kaisa ja Krisotffer Lekan lähettämiin postikortteihin ja Kaisan niihin piirtämiin sarjakuviin”, jutussa kuvaillaan. Katso uutisesta ihmeessä, miltä albumi näyttää. En ole ennen tuollaista sarjakuvaa nähnyt!

Toinen ihastuttava uutisten klippi kertoo kangasalalaisesta vanhojen rakennusten suojelijasta, muotoilija Tauno Tarnasta, joka pelastaa jugend-talojen kauniita osia; (kohdasta 03.45) ”Erittäin hienot nää jugend-kiehkurat”, kuvailee Tarna esitellessään vanhaa heiluriovea, jota hän säilyttää tallessa ladossaan. Tarna sanoo, että häntä on syytetty kaupungin kehittymisen estämisestä, sillä hän on halunnut suojella vanhoja rakennuksia.

Harmi. Usein paras tulos syntynee slloin, kun vanha ja uusi paiskaavat kauniisti kättä!

Kulttuuri Suosittelen

Rikas mie jos oisin

luovuusvoittio_rikasmiejosoisin.jpg

 

”Miksi sä et kävele?” kysyi vastaantullut pikkupoika kadulla, kun seisoin kotikadullani paikallani keppeihini nojaten. ”Mun pitää vähän levätä”, vastasin.

Sääriluuni murtui tammikuun alussa jumpassa ja sen jälkeen olen toipunut kotona ja opetellut pikkuhiljaa kävelemään uudelleen. Hauskaa toipumisessa on ollut, että arki on tuntunut uudella tavalla luovalta. Ja sitä kautta valtavan rikkaalta!

Kun liikkuminen, asioihin ylettäminen, peseytyminen, ruoan laittaminen – kaikki arkinen toiminta on ollut vaikeaa, olen joutunut keksimään luovasti erinäisiä jippoja tehdäkseni asioita:

Astu sisään, nojaa seinään, tartu postiluukkuun ja vedä sillä ovi kiinni.
Laita valot päälle kurottamalla valokatkaisimeen kepillä.
Vedä kepillä hesari lattiaa pitkin lähelle ja nosta kainaloon. (Jos kantaa hesarin suussa, tekee muste huulten ylle viikset.)
Kiinnitä kirjejuori pyyheklipsulla paitaan.
Laita vaatteet kassiin ja kanna olalla pyykkikoriin.

Tämä pari kuukautta on saanut taas innostumaan luovuudesta entistä enemmän ja pohtimaan, mitä se on. Moni määrittelee luovuuden kyvyksi tuottaa uutta. Minun luovuuteni on ollut sääriluuta lujittaessa kimppu kekseliäitä tapoja mahdollistaa arki ja mielekkäät hetket.

Pakkaa aamupalasämpylät serviettiin ja kaada kahvi lasiseen suolakurkkupurkkiin. Vie ne kassissa olohuoneeseen sohvapöydälle ja napsauta telkkari päälle.

Luovuus mahdollistaa. Koska kirjoitan ja ideoin työkseni sisältöä, on luovuus minulle äärimmäisen tärkeä työkalu. Ja olen itse asiassa kasvanut Rovaniemellä ihmetellen, tanssien, piirtäen ja pensseleitä pesten, joten olen jo varhain saanut nauttia luovuudesta, käyttää sitä monipuolisesti.

En silti tunne luovuutta yleisellä tasolla tai edes omaani läpikotaisin. Siksi tämä blogi on itselleni – ja sinulle – kutsu hauskalle tutkimusmatkalle!

 Sen jo tiedän, että luova elämä on rikasta ja hyvää elämää.

Kuten Jussi T. Koski & Saku Timonen teoksessaan Kuinka ideat syntyvät – luovan ajattelun käsikirja summaavat (viimeisellä sivulla):

luovuus1.jpg

 

 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään