Tilaa uudelle

Terveisiä keittiön valoisasta nurkasta. Loin sinne itselleni ”työnhakupisteen”, jossa olen lähinnä käynnistellyt ja päivitellyt eläkeikään ehtinyttä Macbookkiani. (Vetänyt myös itkuhepulit ja saanut sen jälkeen heilaltani lohdutusta ja tietoteknistä apua.)

Olen myös hakenut töitä, iloinnut ja nauttinut oppimisesta, käynyt kivaa kirjeenvaihtoa ystävien kanssa. Ja ideoinut. Muun muassa mitä kirjoittaisin tänne. Aivoissa on avautunut erilainen ”luukku” luovuudelle.

Työt sisällöntuottajana loppuivat pari viikkoa sitten. (Kuvassa, pikkutekstinä taustoja siitä.)

Uusi arki on ilmavaa ja vapaata, ja tulevaisuus on auki. Toisaalta minulla on olemassa myös tarkat suunnitelmat miten etenen työnhaun suhteen. Keittiön pikkupöydälle tein kyltinkin: Sandran [väliaikainen] työnhakupiste.

Naurattaa tuo sana työnhakupiste – sen voi ajatella niin, että joku voisi hakea minulta töitä. Pöytä on ”tiskimäinen”. Eikun tilaamaan!

Halusin fyysisen paikan keskittymiselle, ettei työnhaku vello kotona ympäriinsä levottomuutta aiheuttaen. Ihana joululoma Floridassa ja Lapissa teki hyvää, mutta arkeen palaaminen olikin yhtäkkiä ahdistavaa. Niin – no silloin piti käsitellä tunteita työsuhteen päättymisestä. Niitä tunteita, joita ei työsuhteen voimassaolon aikana voi tai perheen kanssa lomalla halua käydä läpi.

Mutta silti keittiön nurkassa asuu uteliaisuutta, innostusta ja valoisuutta. Tarvitsin sinne valoa ja päätin ostaa lampun. Sattumalta löysin sen Facebookin kirppiksen kautta – ostin sen 15 minuutissa kotikatuni toisessa päässä asuvalta naiselta.

Hauskoja sattumuksia! Niitä lienee luvassa paljon. Kunhan antaa ja järjestää niille tilaa.