Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen

Kun harkitsin blogin perustamista, en ihan ajatellut tätä. En ajatellut, että elämäntapani muuttuu TAAS tällaiseksi. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Evakossa, harvinaisen pottuuntuneena, omaisuus saastuneena, patjat kaatopaikkatuomion alaisina ja hyvin hyvin väsyneenä. Myrkytystä odotellessa aikansa haluaa viettää jossain muualla kuin ”kotona”. Vaikka sitten bittiavaruudessa. Tervetuloa, tämä blogi kertoo, ainakin toistaiseksi, siitä millaista totaalia mentaaliyrjöskelyä on elämä lutikoiden kanssa.

”Kannattaa muuttaa opiskelija-asuntoon, siellä on halpa vuokra!”

Siinäpä oiva perustelu köyhälle opiskelijan taimelle. Vuokra on halpa, ei sitä käy kiistäminen, mutta sitten on olemassa se ”muut kustannukset” -kategoria. Se, josta ei puhuta. Se on se kategoria, jossa 4 kuukautta vanha sänky on pakko hakata kirveellä palasiksi, jotta sen saa mahtumaan roskikseen ja jotta kukaan dyykkayksesta innostunut roskalava-ryhmäläinen ei sitä hae omaa kotiaan saastuttamaan. Valitettavasti hyvin hyssytelty tosiasia on, että lähes kaikilla Suomen opiskelija-asuntosäätiöillä on lutikkaongelma jossain kiinteistössään. Hyssyttely jatkuu, jotta paniikki ei leviä. Lutikat kyllä leviävät, vaikka paniikki ei sitä tekisikään. Eikä talon uutuusarvokaan takaa mitään. Pieniä vertaimeviä kakkiaisia esiintyy niin upouusissa, kuin muinaishistoriallisissakin kohteissa. Tärkein muistisääntö opiskelija-asuntoon muuttaessa onkin: älä osta Hästensin sänkyä, ellet halua pilputtaa sitä kirveellä paloiksi. 

Lisäjännityksen sävyttämä kauhutarina jatkuu, kunhan tästä torjuntatöiltä kerkeää. PRKL.