Ulkona tuoksuu sateen jälkeen, tai oikeastaan sadekuurojen välissä, aivan huumaavalta. Vahvimmat tuomentuoksut ovat jo menneet, joten ilma on raikasta ja hyvää hengittää. 

Viime vuodesta poiketen olen innostunut pikkuruisen pihani laitosta tänä vuonna. Kesäkukkia ei pihalta löydy sisäänkäynnin muutamaa riippupelargonia lukuunottamatta. Sen sijaan ruokakasvia on istutettu laatikon täydeltä ja vähän enemmänkin. Keittiöpuutarha siis. Nyt odotan jännityksellä kuinka valkosipulit, yrtit ja tomaatit laatikossa kasvavat sekä saanko varjeltua kurpitsan, pinaatin ja lehtikaalin ahnailta lehtokotiloilta. Mutta parhaiten satoa tuottaa vuodesta toiseen, takuuvarmasti ja etanoista piittaamatta pihan nurkassa rehottava raparperi. Piirakkaa on jo leivottu, seuraavaksi voisi keitellä varsista siirappia. 

Ja ne kesäkukat… Epäilenpä että lähipuutarha saa vielä asiakkaan lähipäivinä, ainakin parveke kaipaa jotain kukkivaa, miksei pihakin pikkutalvioiden, palavan rakkauden ja särkyneiden sydänten seuraksi.