It’s a lazy, rainy sunday

Sunnuntai ja sataa. Kävin kävelyllä sumuisessa metsässä, missä linnut sateesta välittämättä pitivät kevätkonserttia. Makasin sohvalla, itse neulotut villasukat jalassa ja luin -tai yritin lukea- Jokapäiväistä elämäämme. Riikka Pelon Finlandia-voittaja on ollut kesken jo viikkoja. Aihe, sekä runoilija että kyseinen aika Neuvosto-Venäjän historiassa kiinnostaa, mutta kerronta etenee niin hitaasti, etten tahdo jaksaa kahlata sitä eteenpäin. Vaikka lukemieni arvostelujen mukaan kannattaisi, muutkin ovat kavahtaneet hidasta ja sekavaakin alkua mutta selvinneet sen yli. En luovuta vielä. 

Päivä on pitkä, harmaa ja leppoisa. Nyt ulkona soivat kirkonkellot, koira kuorsaa lattialla ja minä ajattelin perustaa blogin, kirjoittaa sinne satunnaisia ajatuksia. Vähän kaikesta. Kuvittaa tämän ensimmäisen kirjoituksen erään kauniimman päivän iltalenkkimaisemalla.