Miksi taas uusi blogi?

Tarvitsin uuden blogin. Tarvitsin paikan, jossa voin ihan vapaasti kirjoittaa kaikesta mistä haluan ja olla kirjoittamatta jos en halua. Kirjoitan nimimerkillä, koska en halua setviä blogiajatuksiani oikeassa elämässä elävien ihmisten kanssa. Haluan elää rauhassa interenetissä.

Myöhästyin vauvablogista. Yksivuotisjuhlat on jo vietetty, lapsi kävelee ja nukkuu. Ei enää vauvatuhinaa, kirvelevää imetystuskaa, univajetta, kiinteidenaloitustuskaa, mökkihöperyystuskaa. Aloitankin nyt siitä mihin monet vauvablogit lopettaa. Nyt pitäisi löytää jälleen paikka työelämässä, lapsi päivähoitoon, normaali arki alkuun. Joka päivä tulee hetkiä jolloin mietin, että ”pitäis päästä kirjoittamaan tästä”. No, nyt on sitten paikka sillekin. 

Tykkään sisustusasioista, luen design-blogeja ja ammattinikin liittyy osaltaan visuaalisuuteen. Mutta ei meillä ole skandinaavisentyylikäs mustavalkoinen koti, jossa valo tulvii. Meillä on 200 neliötä toisiinsa sopimattomia huonekaluja ja tytär, jonka mielestä lelut on parempi levittää kaikki lattialle kuin laatikoihin. Niin että missä välissä ne seesteiset, valoisat valokuvat sitten otetaan? Luvassa keltaista seinää, pölyisiä hyllyjä ja taustalla telkkari auki.

Arkeen liittyy myös ruokaa. Aika suuressa osassahan se on nyt, varsinkin kun perheen nuorin jäsen opettelee syömäpuuhia ja viiteen päivittäiseen ateriaan kuluu tuntitolkulla aikaa. Pääkokki perheessämme en ole minä. Hoidan ruokaostokset ja suunnittelen että mitä tänään syödään. Sitten mies tulee kotiin ja sanoo, että eeei tästä lihapullia nyt tehdä, mä teen näin-ja-näin-ja-näin. Ja sitten minä ja tytär katsellaan vierestä kun ruoka valmistuu. Saatan joskus puhua myös ruuasta, siis.

Elämässä usein asiat tapahtuu ryppäinä. On huonoja ryppäitä (”mummo kuoli – erosin – läheinen sairastui syöpään”), hyviä ryppäitä (”menin naimisiin – muutettiin – vaihdoin työpaikkaa” tai ”valmistuin – sain töitä – tulin raskaaksi”) ja sitten on näitä ryppäitä kun ihan kaikki maailman asiat pitäis vaan hoitaa samaan aikaan. Nyt on sellainen hetki. Ja minäpä päätin käsitellä asian perustamalla blogin.