Murre, juuret ja nimi

Asun ulkomailla. Olen asunut jo yli kolme vuotta enkä tiedä kuinka monta vuotta vielä. Vaikka koti onkin siis täällä toisaalla, juuret ovat vielä kovasti Suomessa. Tämä asia tulee väistämättä aina mieleen tasaisin väliajoin kun asuu kaukana perheestä ja muista rakkaista. Toki ystäviä ja siteitä on rakennettu jo tännekin, mutta sanon silti edelleen asuvani ulkomailla. Ja olen siitä ihan ylpeä. En yritä muutta miksikään. Olen edelleen pirkanmaalta ja puhun edelleen ilman sanojen viimeistä ännää (kts. blogin nimi*). 

Onkin ollut hauska huomata täällä muita ulkosuomalaisia tavatessa kuinka syvällä ihmisessä murteet istuu. Ystäväpiirissä pohjoiskarjalainen, tamperelainen, oululainen ja lahtelainen murre soi kauniisti yhteen. Olenkin pannut merkille, että esim. Helsinkiin opiskelemaan muuttaessa moni yrittää peitellä murrettaan ja kotipaikkaansa, kun taas ulkomaille muuttaessa siitä ollaan ylpeitä ja jopa vähän korostetaan. Toisen ja useamman polven murrepuhujat on myös yksi erikoisuus ja tosi hauskaa kuunneltavaa. Jos vaikkapa isoisäsi on suomalainen ja opit häneltä suomen kielen, et tietämättäsi opikaan suomea vaan savon. Ja joudut ihmettelemään miksi ihmiset hymyilevät 🙂

Niin että tällaisella aasinsillalla blogi on nyt nimetty. Piilomerkityksiä on toki useita, paitsi että muotiblogiksi en kyllä rupea. Meilla ei ole sellaista kokovartalopeiliä jonka edessä voisi maahan katsoen seistä.

*) lyhköhiane on tamperetta ja tarkoittaa t-paitaa.