Epäreilu valitusvirsi

Kun isä sairastaa, on maailma lopuillaan. Hän tärisee sohvan pohjalla, anelee keittämään teetä, nukkuu kolmen tunnin päiväunia. Jää töistä kotiin ja nukkuu ja yskii.

Kun äiti sairastaa, mikään ei muutu miksikään. Lapsi herää tavalliseen aikaan, äiti nousee ja hoitaa aamupesut, aamupuurot, päivävaatteet, kakkavaipat. Lukee kirjat, seitsemään kertaan, rakentaa legoilla. Yrittää levätä hetken sohvalla, mutta juuri sillä hetkellä lapsi kopsauttaa päänsä kirjahyllyyn ja apuun on syöksyttävä heti vaikka kaikkia lihaksia särkisi. 

Kotiäidillä ei ole sairauslomaa. Kotiäidillä on kaksi vapaapäivää viikossa. Niitä kutsutaan viikonlopuksi. Niinä päivinä, jos hyvin käy, isä herää aamuhuutoon ja hoitaa lapsen aamutoimet. Vie lapsen puistoon niin että äiti saa juotua vaikkapa ihan kokonaisen kupillisen teetä (tai sitten imuroimaan koko talon koska se on viikon ainut hetki, jolloin kukaan ei tule syömään imurin johtoa kesken kaiken). Laittaa ehkä lauantai-iltana jotain vähän herkumpaa ruokaa.

Mutta jos isä sattuu sairastamaan juuri viikonloppuna, saa äiti unohtaa vapaahetkensä ja lukea sen saman kirjan vielä kuudenteentoista kertaan. Ja ollaan hiljaa että isi saa rauhassa nukkua.