Loma ja oleminen
Ensin oli kevät ja ne kuvat ensimmäisistä tennareista, leskenlehdistä ja ulkojätskeistä. Sitten tuli juhannuskuvat, kokkoja, järvenselkää ja yötöntä yötä. Sitten tuli mansikat, mustikat ja kantarellit. Kohta on sitten vuorossa suppilovahverot, puolukat ja mökin talviteloillesiivoukset.
Suomalaiset suorittavat kesäänsä Facebookissa. Täytyy nyt näyttää, että mekin tehdään raparperipiirakkaa. Täällä kaukana Suomen kesästä tuo kaikki on vähän turhankin etäistä. Olinhan minä siellä itsekin alkukesän ja suoritin niitä kesäjuttuja, söin uusia perunoita ja kävin torikahvilla. Mutta nyt täältä ulkopuolelta tarkkaillessa tuo vaikuttaa todella suomalaiselta ilmiöltä. Ensinnäkin on se keli. Että nyt kun on lämmintä ja aurinkoista niin nyt sitten pitää tehdä äkkiä pötköön ne kaikki lämpimän ja aurinkoisen kelin jutut, koska kohta alkaa se puoli vuodesta, kun niitä ei voi sitten enää tehdä.
Ja sitten on se loma-asia. Kun suomalainen lomailee, se pitää lomaa 4-6 viikkoa putkeen, on enimmäkseen kotosalla tai mökillään, tekee niitä kesäjuttuja ja ehkä vähän matkustelee. (Sitä ennen toki laskee loman alun lähestymistä huhtikuusta asti, ensin viikkoina ja sitten aamuina – ja raportoi nämä laskentonsa toki kaikelle kansalle Facebookiin.) Tämä konsepti on amerikkalaiseen päähän täysin outo ajatus. Täkäläisittäin kun vuosilomaa on normaalisti se kaksi viikkoa, ei amerikkalainen lomaile noin vain, ihan vaan rentoutuakseen kotosalla. Lomapäivät ovat tarkalleen harkittuja ja niitä käytetään vain jos on jokin reissu tai muu tarkoitus. Neljä viikkoa on täällä sapattivapaa.
Kun muutimme tänne yli kolme vuotta sitten, olin kolme kuukautta tekemättä mitään. Minulla oli vain oleskelulupaviisumi, eli en saanut tehdä töitä. Kävin kuitenkin ammattiini liittyvissä tapaamisissa ja seminaareissa ja aina kohtasin samaan kysymykseen: ”Kuinka sä saat aikas kulumaan? Kolme kuukautta ilman töitä?!”
No sitten hankin opiskelupaikan ja kysymykset hälvenivät. Asiaa kokemattomalle on tosi vaikeaa selittää, miten paljon aikaa pelkästään henkinen sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan vie. On toki persoonasta kiinni miten siihen suhtautuu, mutta itse olin aikamoisessa kriisissä sen asian kanssa ja myönsin ihan rehellisesti, että käytin tuon ajan ihan vain tottumiseen. Siihen ajatukseen, että olen nyt maapallon toisella puolella ja kotini ja arkipäiväni on nyt täällä. Ja koska siinä vaiheessa en tiennyt kuinka kauan sen työluvan saamiseen menee, olin myös aikamoisessa kriisissä koska en tiennyt kuinka kauan sitä toimettomuutta olisi luvassa.
”No nythän sulla on sitten aikaa tehdä kaikkea kivaa”, oli toinen yleinen kommentti. Ja juu, olisi varmana ollutkin. Ja teinkin varmaan, en enää muista. Enimmäkseen kuitenkin nukuin ja olin. Ja se teki todella hyvää. Sen jälkeen olin tosi motivoitunut koulun penkille.
Toimetonta lomaolemista pitäisi suositella täkäläisille enemmänkin. Olisitte vaan. Kyllä ne työt odottaa siellä sitten neljänkin viikon päästä.