Välillä vähän kiitollisuutta…ja yks pannariresepti

Ajattelin välillä vähän päivitellä tänne meidän arkikuulumisia, ettei mene ihan matkakertomuksiksi pelkästään. Huomasin tosin, etten ole ottanut mitään arkikuvia aikoihin, joten koristellaan tämä postaus kuvalla Borneolta. Minusta kuva on jotenkin tosi rauhoittava. Kuulen vieläkin meren aallot korvissani ja pystyn palaamaan tuohon auringonlaskuun ja rauhalliseen iltahetkeen. Hetkeä aiemmin oltiin seurattu pitkähäntämakakien (niiden ärsyttävien apinoiden vähän söpömpiä serkkuja) ruokailuhetkeä puussa ja oltiin juuri aikeissa palata puumajaamme yötä viettämään. Mutta tämä on jo Borneon tarinaa ja vaatii oman matkakertomuksensa. 

Ollaan tässä monta kertaa nyt puhuttu mieheni sekä ystävieni kanssa täällä kiitollisuudesta ja tästä upeasta mahdollisuudesta asua täällä. Helposti sitä sortuu täälläkin valittamaan kaikenlaisista tyhjänpäiväisyyksistä ja sellaisistakin asioista, jotka olisivat ihan mielettömiä toisissa mittasuhteissa. Esimerkiksi valitan meidän kämpän muurahaisista aika usein (lue: joka päivä), mutta mitä sillä toisaalta on väliä, asunto on muuten ihan mieletön. Nurisen aika usein meidän hotelleista täällä (lue: joka kerta malesialaisesta hotellista), mutta hei HALOO, mikä etuoikeus ylipäänsä saada lomailla näin usein ja nähdä upeita paikkoja. Ja sitäpaitsi se, että yövytään vähän edullisemmissa hotelleissa mahdollistaa sen, että voidaan tehdä reissuja vähän useammin. Mutisen vatsakipujani, mutta samalla olen kyllä tyytyväinen ettei kyse ole mistään vakavasta. Valitan myös usein malesialaisesta asikaspalvelusta (tähän voi olla vähän aihettakin), taksikuskeista (onko vähän luksusta siirtyä joka paikkaan taksilla?!), kylmästä uima-allasvedestä (nyt jo hävettää) ja mistähän vielä! Valivalivalivali. Jukka Pojan sanoin:

Tyytyväisyys on vaikea laji
Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sit ku saa, mitä haluu
ei haluu mitä saa

Tyytyväisyys on todellakin vaikea laji, mutta nyt sitä on harjoiteltu ja mietitty kovasti, ja lopputulemana kaikenkaikkiaan tällä hetkellä on kiitollinen olo. Kriisi kahden vuoden jatkosta on ohi, jos sellaista nyt olikaan. No kyllä sitä vähän oli. Nyt innolla odotan näitä tulevaa kahta vuotta, uutta kotia ja ennen kaikkea uusia matkoja. Tänään jo suunniteltiin miehen kanssa reissuja vähän Kaakkois-Aasiaa pidemmälle, mutta ne ovat sitten vasta ensi vuonna. Toivottavasti. Arki sujuu nyt hyvin, lasten kanssa on tällä hetkellä seesteinen vaihe, töissä on hyvä pössis, kertaviikkoiset bootcamp-treenit saavat kehon aivan liekkeihin (ja polvivaivat ja selkävaivat ovat historiaa!) ja kotikin tuntuu vaihteeksi kodilta. Kyllä se tiedetään että kohta on taas jotain maristavaa, mutta yritän nyt vähän hillitä sillä rintamalla. Tai ainakin muistaa sitä kiitollisuutta..

Nyt lähden tästä lastennukutuspuuhiin, isän vuoro oli lukea iltasatu, äidin kököttää siellä huoneessa sitten vahtimassa sitä nukahtamista… Ennen jaksoin tästäkin nostattaa kierroksia, mutta olen jo harjoitellut pitkään ottamaan tämän hetken rennosti ja rauhoittumaan itsekin päivän jäljiltä. Eikä se ole kuitenkaan kuin maksimissaan puoli tuntia päivästä, siinä voi pusutella ja halitella lapsia (ja toivoa kovasti että uni tulee nopeammin kuin hitaammin!).

Lopuksi vielä pannariresepti, jonka olen itse kehitellyt eri pannarireseptien pohjalta. Kyseessä on terveellisempi vaihtoehto normipannarille, tätä syödään meillä ilta- tai välipalana aina silloin tällöin. Meillä siis nämä aamupala-, välipala- ja iltapalahetket ovat hieman raivostuttavia (ei valitusta!), koska lapsillamme on tällä hetkellä joku turbokasvuvaihe käynnissä, ainakin ruokahalusta päätellen. Mielikuvitusta saa siis käyttää, jotta kaikki mahdolliset palat olisivat kuitenkin terveellisiä ja monipuolisia. Ehkä stressaaan tästä vähän liikaakin, mutta joskus saattaa aamupala kestää reilusti yli puoli tuntia kun pitää vielä puurolautasellisen, kanamunan ja leipäpalan jälkeen saada JOTAIN (!!!!). Tää on tietysti just arkiaamuina, kun on yleensä muutenkin kauhea kiire (kiitollisuutta: minun ei tarvitse raahautua fyysisesti mihinkään töihin eli pääsen sata kertaa helpommalla aamuisin kuin kohtalontoverit Suomessa). Mutta jos löytyy jotain hyviä ideoita etenkin iltapäivävälipalaksi tai iltapalaksi niin antaa tulla! Hedelmät ovat monipuolisesti käytössä ja lisäksi leipää, jogurttia, smoothieta, pannaria, vohveleita, kasvistikkuja.. Tässäkin voi tietysti olla tyytyväinen, että lapset syövät aika hyvin kaikenlaista eikä tarvitse aina olla sitä tiettyä juttua tarjolla. Paitsi se on tärkeää, että ruoka tulee aina pinkiltä tai violetilta lautaselta. Ja mieluiten mukin pitää olla samanvärinen. Onneksi vain toinen lapsista on näin vaativa. Hehheh. Mutta, nyt se resepti:

Terveyspannari

• 8 dl maitoa (laitoin tänään osan vettä kun maito loppui ja hyvin onnistui. Täällä käytetään tosin 3,5% maitoa)
• 3 munaa
• 50 g sulatettua voita
• 3-3,5dl gluteenittomia (täysjyvä)jauhoja
• 1,5dl kauraleseitä
• 1 tl leivinjauhetta
• ½ dl  sokeria (intiaanisokeria, tosin onko se oikeesti yhtään terveellisempää?)

Monesti pannarireseptissä on, että kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sitten siihen sekaan muu. Minä sekoitan yleensä maidon, munan ja voin ensin ja sitten siihen sekoitetut kuivat aineet. En tiedä onko sillä mitään väliä, mutta leivinjauhe ei ainakaan tykkää kauheasta vatkaamisesta. Tänään just tein pannaria ja mietin, että ensi kerralla taidan kokeilla kokonaan ilman sokeria. En myöskään ole kokeillut tätä reseptiä ikinä vehnäjauhoilla, joten en tiedä kuinka hyvin toimisi. Tänään heitin myös psylliumia sekaan, mutta se ei ehkä tule vakiovarusteeksi reseptiin kuitenkaan. Suosittelen kuitenkin rohkeasti kokeilemaan kaikkea uutta ja soveltaen, joskus menee aivan metsään mutta joskus onnistuu. Ja meidän perheessä tästä reseptistä on tullut ainakin ihan hitti!

Mutta nyt kone kiinni, Nurse Jackie miehen kanssa ja sitten pää tyynyyn ja kirjan kimppuun. Olen aivan koukussa Joyo Moyesin kirjoihin, totaalista hömppää mutta jotenkin lämpimällä otteella. Ja tarpeeksi helppoa englanniksi, ei tarvitse miettiä liikoja. Raahasin Suomesta ison kasan taas kirjoja luettavaksi, mutta nyt en pysty luovuttamaan näiden Moyesin kirjojen kanssa. Lainasin niitä juuri naapurilta kaksi lisää (meistä on muuten tullut eestiläisen naapurini kanssa hyviä kavereita ja meidän tytöt on ihan bestiksiä, liikkistä!) ja en voi nyt aloittaa mitään uutta ennen kuin ne on kahlattu läpi.

Ensi kertaan! xx