Berjaya Times Square

 

Eilisen huippukivan kotipäivän jälkeen päätimme tänään suunnata maailman kahdeksanneksi suurimpaan rakennukseen (pinta-alaltaan) ja maailman kuudenneksitoista suurimpaan ostoskeskukseen Berjaya Times Squareen. Tiesimme, että rakennuksessa on ostoskeskuksen lisäksi muun muassa sisähuvipuisto, joten pitihän se mennä katsomaan miltä siellä näyttää.

Päätimme kävellä, matkaa oli ehkä reilut pari-kolme kilsaa, joten ihan käveltävissä. Osan matkasta pääsee kävelemään kävelytunnelia pitkin, joka on suuri helpotus vaunujen kanssa. Ja muutenkin. Kävelyolosuhteet on täällä kyllä aika onnettomat verrattuna esim. Helsinkiin, mutta on tämä keskusta ihan käveltävissä (myös vaunujen kanssa), vaikka aluksi olinkin ihan kauhuissani. Pitää vain olla selvillä reitit joita kulkee, sekä vähän normaalia pidempää pinnaa ja kärsivällisyyttä matkassa. Ja toinen aikuinen tietysti auttaa paljon, muun muassa teiden ylitykset saattavat olla valoista huolimatta täyttä horroria!

Pavilion (myös yksi jättimäinen ostoskeskus) takana oleva suihkulähde, noin puolimatkassa meiltä Berjaya Times Squarelle. Päästäksemme tuonne Berjaya Times Squarelle meidän täytyi mennä kaikenkaikkiaan neljän ostoskeskuksen läpi. Tämä keskusta on todellakin yhtä suurta ostoskeskusta, en ymmärrä kuinka ihmeessä nämä kaupat pysyvät pystyssä?!

Bukit Pintangin alueella on tietyömaita, yläraiteilla kulkee Monoreil.

Kävelyn jälkeen suuntasimme ensimmäisenä syömään. Ollaan syöty nyt aika paljon näissä kauppakeskusten halppismestoissa, mutta miksi ei? Ruoka on ollut oikeastaan aina hyvää, joskus jopa erittäin hyvää. Ja lapsillekin löytyy aina jotain. Tänään minä söin fish curryn, mies lamb curryn ja lapset ranskiksia ja lihapullia. ;)

Olihan tuolla noita kerroksia ja kauppoja ihan kiitettävästi. Kuka tuolta mitään löytää? Tai varmasti löytää, mutta kuka tuolta jaksaa mitään etsiä? Tämä kuva on siis otettu viidennestä kerroksesta (ja täytyy muistaa, että täällä kerrokset eivät ala ykkösestä vaan yleensä kerrokset ovat C, M, G, 1,…). Voin tosin nähdä kaksikymppisen minäni tuolla silmät loistaen, into piukeana meiningillä ”shop til you drop”.

Päästiinhän me sitten sinne huvipuistoonkin. Jonottaminen kesti kyllä tuhottoman kauan, meinasi jo usko loppua. Jotkut asiat täällä sujuu vaan niiiiiiiiiiiiin paljon hitaammin kuin Suomessa, välillä kyllä meinaa hermot mennä. Tämä jonotus oli siitä taas hyvä esimerkki. Kolme kassaa auki, jonoa ehkä vähän alle kymmenen metriä, mutta jonotus kesti aivan järkyttävän kauan. No, päästiin me lopulta kuitenkin sisälle. Lippusysteemi oli huvittava; miehelle täyslippu, minulle ”vaimonlippu” jolla pääsin lasten laitteisiin ja lapset pääsivät ilmaiseksi. 

Haaaa, hauskaa oli!!

Kun miehelläni nyt sitten oli se täyslippu, niin pitihän tuo sisävuoristorata käydä testaamassa – kahteen kertaan. Tehtävä: bongaa käsi!

Hauska reissu, mukavaa tekemistä tänne hazen keskelle. Hazen suhteen mennään vielä kohtuullisissa numeroissa (jotkut lähialueet tosin jo yli 100 eli unhealty for sensitive groups), mutta silti on tylsä olla ulkona tuolla savun keskellä. Jotenkin tuohon harmauteenkin alkaa jo tottua, tuntuisi varmaan nyt hassulta yhtäkkiä putkahtaa Suomeen raikkaaseen ilmaan, sinisen taivaan varmasti huomaisi! Eli nauttikaa siitä, se ei tosiaan ole itsestäänselvyys.

Nyt ruuan lämmitykseen ja sit vielä nopeasti iltauinnille iltakylpyyn (edit: neuvottelin pojan kanssa uintireissun huomiselle, nyt ei vaan jaksa!). Täällä jatkuukin vielä viikonloppu seuraavat kaksi päivää Hari Rayan takia, tänään viedään siis Ramadanin viimeistä päivää…

Kuulumisiin!