Päivän lajihavainnot
Tänään meillä oli niin sykähdyttävä sademetsäretki FRIMiin, että siitä on pakko kirjoittaa muutama lause.
Koska emme päässeet Taman Negaraan, Malesian niemimaan suurimpaan kansallispuistoon, halusin viedä vanhempani FRIMille täällä KL:ssä. Aiemmin olemme käyneet FRIMillä viikonloppuisin ja siellä on ollut jos jonkinlaista tallaajaa; turisteja ja paikallisia lenkkeilemässä. Tänään ihmisiä oli kuitenkin vähän ja saimme olla lähes keskenämme metsäpoluilla (muutamaa kiinalaista eläkeläistä lukuunottamatta, joista yhdellä pauhasi taskuradio täysillä – pah!).
Patikkaretkemme pääsi melkein heti jännittäviin sfääreihin, kun kivellä luikerteli vihreä käärme. Olemme tässä biologi-äitini kanssa yrittäneet tehdä lajitunnistusta pitkin iltaa, mutta koska käärmeestä ei tullut kovin hyvää kuvaa ja muistikuvat ovat sen verran hatarat, on lajitunnistuskin vähän hataralla pohjalla. Meillä on siis paksuhko kirja ”South East Asian snakes”, joissa myös vihreitä käärmeitä on ihan kiitettävä määrä. Olemme tässä kuitenkin parin tunnin jälkeen tulleet siihen tulokseen, että kyseessä oli green trankit snake eli green tree racer. Käärme ei ollut kovin suuri, ehkä noin metrin mittainen ja aikuisen etusormen paksuinen. Alla netistä lainattu kuva.
Huh, nopeasti eteenpäin ja tarkemmin katse polulle! Ihmettelinkin, miksi paikalliset paukuttelevat kepeillä kiviä, mutta tässä lienee syy – käärmeitä karkoittaakseen.
Patikointimme jatkui rauhallisissa merkeissä ja sykettä nostatti vain canopy walkway. FRIMillä on mahdollista palata kahta reittiä lähtöpisteeseen (pumppuasemalta, jos joku sinne menevä tätä lukee), joko leveää hiekkatietä tai sitten piknikalueen kautta. Piknik-alueelle mennään vähän extremempää reittiä, ja päätimme valita tämän maksimoidaksemme sademetsäkokemuksen. Eikä aikaakaan, kun todellakin maksimoimme retken jännitysmomentit – polun vieressä, noin metri meistä oli jähmettyneenä parimetrinen käärme, jolla oli tulenpunainen pää sekä hännänpää! Jähmetyin itsekin pariksi sekunniksi – mitä ihmettä teen?! Tärinältä sain napattua esikoisen syliini, nuorimmaisen ollessa kantorepussa. Nopeasti liukenin paikalta, vanhempieni jäädessä vielä töllistelemään ja kuvaamaan käärmettä. Käärme ei käyttäytynyt yhtään agressiivisesti, vaan tuijotteli meitä paikallaan. Tämän käärmeen kohdalla tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on red headed krait, päiväsaikaan suht harmiton ihmiselle, mutta yöaikaan ”extremely dangerous”.
Hyppelehdimme nopeasti käärmeen luota pois, kaikki karvat pystyssä ja jalat vetelänä spagettina. Katseen pidin tiukasti maassa, mistä sitä tietää millaisia käärmeitä siellä vielä piilisi. Ei meidän tarvinnutkaan kävellä kuin pari metriä, kun pusikosta taas hyppäsi edessä olevalle kivelle iso lisko, noin 30cm pitkä ja nosti pystyyn niskassa olevan heltan! Wow, todella upea (ja hiukan kyllä pelottava, en mennyt sitten sen lähemmäksi vaan vaihdoin reittiä)! Tälle en ole vieläkään saanut tehtyä lajitunnistusta, täytyy huomenna käydä ostamassa kaupasta vielä Malesian liskot -kirja.
Ollaankin tässä viikon sisällä nähty nyt VIISI käärmettä, hui ja hyi! Ja samalla kyllä myös vähän wow! Niistä aiemmista käärmeistä huomenna lisää. Näinköhän tässä tulee edes uni silmään, sen verran on ollut jännitystä tänään ilmassa…