Fraser’s Hillin usvaiset kukkulat

Me oltiin tänään päiväretkellä Fraser’s Hillillä. Matkaa sinne on noin sata kilometriä, mutta ajallisesti matkaan menee reilut kaksi tuntia yhteen suuntaan. Loput 30 kilometriä on ensin kapeaa kaksisuuntaista tietä ja siitä loput 10 on erittäin kapeaa yksisuuntaista. Sen saikin tuta jokainen vatsalaukuissaan, ja niinhän siinä sitten (taas) kävi, että nuorimmaiselta tuli pikku ykät. Mutta eipä ollut eka kerta. Itse asiassa meidän lapset ovat voineet pahoin joka ikisellä pidemmällä autoreissulla täällä, meistä on tullut jo ihan koneita oksutilanteiden hallinnassa vuokra-autoissa! Tässä toimintaohjeet tilanteiden varalle:

• Sääntö numero yksi: varaa monta muovipussia mukaan, varmista ettei ole pohjissa reikiä!
• Sääntö numero kaksi: tarpeeksi vaihtovaatteita, sekä lapselle että myös itselle.
• Sääntö numero kolme: vettä ja kosteuspyyhkeitä, myöskään pikkupyyhe käsilaukun pohjalla ei ole huonompi juttu.

Eikä siinä sitten mitään, jokaisesta ykästä on selvitty, mutta kieltämättä sen sekunnin tulee aika monta ärräpäätä heitettyä mielessä – JOKO TAAS?!??!?! Ja mikä siinä oikeasti onkaan että täällä se huono olo tulee aina, meidän lapset ei nimittäin ikinä voi Suomessa autossa pahoin! Tietysti tiet ovat erilaisia, ulkona kuuma, sisällä kylmä… Äh, en tiedä. Mutta parempi on vain noudattaa näitä omia sääntöjä ja ladata kassiin kunnon ykä-survival kitit!

Mutta, pääsimme vihdoin perille! Usko oli jo hieman koetuksella viimeisissä mutkissa, mutta eipä sitä yksisuuntaista kapeaa kinttupolkua voinut takaisinkaan päin lähteä joten eipä auttanut kuin jatkaa matkaa. Mutta odotus palkittiin! Vastassa oli suloinen englantilaistyylinen pikkukylä, vehreyttä, vihreyttä ja harmaita tiilirakennuksia vieri vieressä. Päiväkin oli vielä hieman hämyinen (ja ehkä ihan vähän savusumuinenkin), ja ilmassa leijuva usva toi kylään vielä oman tunnelmansa. Oli myös virkistävää vetäistä pitkähihaiset päälle, vaikka lämpötila huitelikin kyllä 20 asteen paremmalla puolella.

Nuorimmainen otti kukkasesta kuvan. <3

Käytiin myös satumaisessa metsässä kävelemässä vähän alle kilometrin lenkki. Sekin tuli tarpeeseen tämän savusumusyksyn jälkeen. Lapset olivat aivan innoissaan metsässä eikä suotta, metsä oli todella hurmaava, kuin suoraan Taru Sormusten Herrasta: kaatuneita puita kapen polun päällä joiden ali piti kyykkiä tai yli hyppiä, vanhoja sammaloituneita siltoja pikku purojen yli ja yleisesti ottaen sademetsämäinen satumaisuus – tunnelma on taattu! Pitää taas jatkaa viikonloppujen metsäretkiä, kunhan nämä savut vain helpottaisivat. Ei täällä onneksi ole enää niin kamalaa kuin pari viikkoa sitten, mutta savuista vieläkin. Toivon kyllä jo kovasti, että monsuunikausi alkaa ja saadaan kunnon sateita. En malta odottaa sitä päivää, jolloin ilma on kirkas ja taivas sininen! 

Pitää muuten vielä hehkuttaa: MINÄ ajoin koko matkan kotiin! Vasemmalla puolella. Automaattivaihteilla. En törmännyt kehenkään. En rikkonut autoa enkä kenenkään muunkaan autoa. En kiilannut moottoripyöräilijää ojaan (ohittavat aina pientareen puolelta ärrrrr). Ja vitsit, pysyin oikeesti koko ajan oikealla puolella tietä! Ja wowzers oikeesti, ajoin ihan oikeesti tänne kotiin asti, Kuala Lumpurin pelottavassa liikenteessä, pimeässä ja sateessa. Ja selvisin! Olen tässä nyt taputellut itteeni olkapäälle ja kysynyt mieheltä vähän väliä: ”no mut eiks ollu aika siistiä et ajoin kotiin? vitsi eiks ollut kyl hienoo hei? eiks menny hei aika hyvin ekaks kerraks?”

Varmaan aika ärsyttävää.

——————————–

Pari käytännön vinkkiä Fraser’s Hillille:

• Julkisia ei ilmeisesti kukkulalle kulje, joten sinne päästäkseen tarvitsee oman auton. Tai taksin. Oma auto on kiva siitä, että aluetta voi ajella myös ympäri jos on vaikka pieniä lapsia eikä koko aluetta pysty ottamaan haltuun kävellen.
• Kannattaa ehdottomasti käydä Ya Olde Smokehousessa ainakin kahvilla/afternoon tealla. Ihana paikka, jonka terassin rautakalusteilla voi siirtyä ajassa taaksepäin brittikolonialismin kulta-aikoihin. 
• Leikkipuistossa on hyvä väsyttää lapset vielä ennen paluumatkaa. Meidän lapset simahti melkein heti, kun startattiin auto kohti kotia.
• Fraser’s Hillillä kulkee useita ja monen tasoisia patikointireittejä. Me kuljettiin lyhin, joka kulkee golf-kentän takaa. Kannattaa tutustua jo etukäteen eri reitteihin, paikalla olleet kartat olivat auringonpaahtamia ja näin ollen aika epäselviä. Tosin ei käyty turisti-infossa, joka näytti olevan ihan kellotornin kupeessa.
• Ja hei siistein, wikitravelista poimittua tietoa: alueella asustaa malesiantiikereitä, joihin ilmeisesti törmätään aina silloin tällöin. Väistävät kyllä ihmistä. Mutta onko vähän siistiä!