Happy (birth)day!
Synttäripäivä, tähän mennessä myös huippupäivä. Jännä miten nämä tunteet heittelee täällä maailmalla hurjemmin kuin raskausajan hormonimyrskyissä (luulin silloin, että hurjempaa tunteiden vuoristorataa ei enää voi olla). Eilen olin aivan maani myynyt, valmiina pakkaamaan kamat kassiin ja palaamaan maitojunalla kotiin. Kaikki tylsyyden, yksinäisyyden, hermojenmenetyksen ja ahdistuksen tunteet moninkertaistuivat, ja tuntui että siitä suosta ei sitten niin vain noustakaan.
Tänään kuitenkin aamulla herätessäni kaikki nämä tunteet olivat tiessään, ei ripaustakaan jäljellä. Ja mikäs sen parempi herätys kuin onnittelulaulu ja lahja sänkyyn synttäriaamuna. Heräsin tosiasiassa siihen, että esikoisemme potki minua naamaan noin minuutin välein aamuviidestä lähtien, ja viimeistään siihen, että nuorimmaisemme huuteli suht äänekkäästi aamuseitsämältä sängystään ”äitiiiiii, äitiiii, äiitiiiii”. Odotin kuitenkin torkkuen sängyssä siiheksi, että pienet töpsöttelevät askeleet tulivat sängyn luokse ja yhdessä lapset isän kanssa karauttivat ilmoille onnittelulaulun. Synttärilahjaksi sainkin näytön tietokoneeseen, nyt pitäis sitten olosuhteet töiden tekemiseen olla kohdallaan.
Päivä on siis ollut mahtava. Vielä mahtavamman siitä tekee se, että se on eilisen vastakohta. Täydellinen vastakohta. Aamulla lähdimme jo aikaisin ruotsalaisen perheen luokse leikkitreffeille, emme siis jääneet nahistelemaan kotiin. Olemme yrittäneet kyseisen äidin kanssa treffata jo lähes koko tämän kuukauden ajan, mutta nyt vihdoin saimme treffit järjestymään. Oli todella mukavaa, ja tosi virkistävää tavata aikuista juttuseuraa ja uusia ihmisiä. Lapsilla kesti pari tuntia yhteisen sävelen löytyminen, eikä se nyt ehkä vieläkään ihan samaa nuottia mennyt, mutta lopuksi pystyssä oli kuitenkin jonkinlainen piiloleikki. Hyvä alku kuitenkin. 🙂
Leikkitreffien jälkeen oltiin sovittu lounastreffit isän kanssa kaupungille. Mukaan tulikin mieheni esimies, mukava britti, mutta jännittävää oli kuitenkin. Ehkä kuitenkin hyvä, että ensi tapaaminen oli tällainen rento ja spontaani, pönötystreffit olis varmasti jännittäneet kahta kauheammin. Lounaan jälkeen käytiin vielä tuolla KLCC:n leikkipuistossa purkamassa ne vähäiset ylimääräiset energiat joita jäljellä oli. Saatiin olla kyllä visusti omassa rauhassa, paikalliset ovat varmaan hautautuneet koteihinsa tämän savusumun takia. Kaupungilla näkee jo hengityssuojaimia, pitäisi varmaan itsekin hankkia varastoon muutama.
Illalla käyn vielä tuossa keskustassa pyörähtämässä muutaman suomalaisen kanssa. Yht’äkkiä elämä onkin taas mallillaan, ei siis muuta kuin seuraavaa romahdusta odottamaan (ehkä ensi maanantaina, ne tuntuvat olevan vaikeita päiviä)! ;) Tähän runonpätkään on hyvä lopettaa.
Näkemisiin!