Hello lady, very good price!
Nyt on taas reviiriä laajennettu ja ensivisiitti Chinatowniin heitetty. Viime sunnuntaina päätimme heittäytyä kunnolla turistiksi, ja hyppäsimme Hop-on-Hop-off -bussin kyytiin. Emme tosin kertaakaan hypänneet off, vaan vietimme reilun parituntisen bussissa kierrellen KL:ää. Lisäksi nuorimmainen sai vedettyä hyvät päikkärit siinä äidin polvea vasten, eikä tarvinnut käyttää energiaa nukuttamiseenkaan. Bussiajelulla sain kuitenkin nopean ensikosketuksen Chinatowniin ja tiesin, että sinne pitäisi päästä käymään piakkoin.
Apulaisemme aloitettua meillä maanantaina alkoi mielessäni muhimaan ajatus, että josko sitä jo uskaltaisi sen verran luottaa vieraaseen että voisi perjantai-illaksi pyytää lapsille vahtia. Maanantai ja tiistai menivät niin loistavasti apulaisemme kanssa, ja koska olen useaan otteeseen keskustellut hänen nykyisenkin työnantajansa kanssa, päätin luottaa intuitiooni ja näinollen myös luottaa lapsemme apulaisen käsiin perjantai-illaksi.
Niinpä jo siis tänä aamuna aloimme valmistautumaan iltaa varten. Lähinnä niin, että muistuttelin aina silloin tällöin päivän mittaan lapsiamme, että tänään Amelia tulee hoitamaan teitä ja laittaa teidät nukkumaan. Tein myös hätäpäissäni pikasanaston Amelialle, joka käsitti sanat ”syödä, juoda, nukkumaan, syömään, maito, vesi, vettä, leipää, ei!…”. Lapsilla ja Ameliallahan ei ole yhteistä kieltä, mutta hyvin näyttää tuo komminukointi onnistuvan. Ja kun äsken tulimme kotiin, kertoi Amelia tohkeissaan kuinka nuorimmaisemme oli antanut oikein ison halauksenkin hänelle. Apulaisen valinta osui kyllä nappiin, todella hyvä mieli sen suhteen!
No mutta sinne Chinatowniin. Jalan Petaling eli Petaling Street oli juuri sitä mitä odotinkin – tai ehkä vielä enemmän. Vielä enemmän rihkamaa, laukkukauppiaita, Rolexia ja Ray Bania, jopa tatuointeja! Itse asiassa meidän tavoitteena oli löytää herkullista ruokaa, mutta pitihän sitä sitten kävellä ja katsella ympäriinsä, kun sinne asti kerrankin pääsi (siis maantieteellisestihän se on ihan lähellä, mutta lasten kanssa Chinatowniin – no thanks!). Kierreltiin ja etsiskeltiin ruokapaikkoja, muttei ihan löydetty oikeaa spottia. Löydettiin kuitenkin ravintola punaisten lyhtyjen alta punaisin muovijakkaroin, jossa ruokakin oli erinomaisen hyvää – joten pääsimme aivan tavoitteeseemme. Löydettiin sitten kyllä myöhemmin niitä muitakin ravintoloita, ihan samanlaisilla hoodeille nekin olivat. Kyseessä ei siis ole mitenkään iso alue, muutama kadunpätkä täynnä rihkamakojuja ja ravintoloita. Nami!
Alla onneton kännykkäräpsäisy meidän ruuista. Meitä oli neljä, tilattiin neljä eri annosta ja vielä paistettua katkarapuriisiä. Annokset olivat mustekalaa sambal-kastikkeessa, sizzling chicken, kanaa inkiväärin ja valkosipulin kanssa, sekä kalaa sweet and sour. Täältä saa kyllä todella hyvää ruokaa todella hyvään hintaan, ei ole vielä toistaiseksi ikävä suomalaista keittiötä. Tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin olishan ne uudet perunatkin kyllä aika herkkua…
Tässä vielä poseerauskuva eiliseltä puistoreissulta. Tosi kivaa, kun on vieraita käymässä niin päästään päivälläkin käymään retkillä helpommin. Huomenna onkin tarkoitus lähteä jo aamu-uintien jälkeen retkelle ihan oikeaan sademetsään! Forest Research Institute Malaysia tarjoaa (toivottavasti) huikeita maisemia sademetsään. En oikein tiedä mitä odottaa kyseiseltä paikalta, se ei kuitenkaan ole kuin 10 km täältä keskustasta. No, se nähdään huomenna. Siitä varmasti lisää seuraavalla kerralla!
Vi ses!