Ja niin joulu joutui…

Elämä on taas vienyt mennessään ja blogi on ollut täydellisessä hiljaisuudessa. Ei ole ollut kyllä yhtään ylimääräistä energiaa blogille ammennettavaksi, ja täytyy myöntää että nytkin se on aika vähissä. Mutta koska sama nollaenergia ulottuu tänä vuonna myös joulukortteihin (näköjään), niin halusin kuitenkin tulla toivottamaan kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulunodotusta. Voi olla, että en enää ennen joulua tänne ehdi tai jaksa, meille tulee kaverit tänne viikonloppuna ja saadaankin nauttia heidän seurastaan lähes kuukausi. Aivan ihanaa! Olen siitä pari viikkoa lomalla, ja johonkin väliin pitää sitten tunkea töitäkin. Nuo lomaviikot reissataankin tehokkaasti, ensin Phuketissa ja sitten Koh Lipellä. Välissä vietetään jouluaatto täällä meillä ja sitten taas uutta vuotta on tarkoitus olla vastaanottamassa kotona. Mutta muuten joulunaika menee aika tehokkaasti Thaimaan turkoosien vesien äärellä.

Tai no, tehokkaasti ja tehokkaasti, eiköhän nämä nollaenergiat jatku lomasta ja valkoisesta hiekkarannasta huolimatta. On siihen ihan hyvä syykin, nimittäin tämä:

Olen siis kuudennella kuulla raskaana, meidän perhe laajenee maaliskuussa yhdellä jäsenellä. Ihan kiinnostavaa, tai sanotaanko mielenkiintoista, on ollut kokea tämä raskaus täällä tropiikissa. En tiedä painaako ikä vai kuumuus, vai molemmat, mutta on ollut kyllä paljon raskaampaa kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmilla kerroilla vain vikat viikot ovat olleet oikeasti raskaita, mutta nyt on kyllä olo ollut todellakin raskas jo jonkin aikaa ja vielä olisi lähes kolme kuukautta kärsittävää jäljellä. Lisäksi hemoglobiini on tosi alhainen, mutta ilmeisesti täällä Aasiassa ihmisillä on alhainen hemoglobiini muutenkin, ja sen takia näiden mielestä tässä ei ole mitään kummallista. Eikä sitä ole taas kolmeen kuukauteen mitattukaan. Hohhoijaa. Mutta kyllä sen tuntee, kun ei jaksa mitään tehdä, ja kun peilistä katsoo välillä vastaan kummitus valkoisine poskineen. Edellisellä lääkärikäynnillä pari viikkoa sitten kinusin verikokeita (täällä hemoglobiinikin otetaan verikokeena), että saisin tietää missä mennään hemoglobiinin kanssa ja että täytyykö tässä nyt alkaa johonkin supertaistoon saadakseen sen kohoamaan, ja saan kokeet nyt sitten parin viikon päästä kun on taas uusi lääkäriaika. Tätä seikkaa lukuunottamatta täytyy kyllä sanoa, että lääkärit ovat ihania ja ihan luottavaisin mielin tässä ollaan. Onneksi on jo kolmas kierros, niin ei jaksa stressata vaikka välillä vähän ihmetyttääkin jotkut jutut. 

Sen lisäksi, että meillä odotetaan vauvaa jo malttamattomasti, odotetaan meillä myös joulua. Nuorimmainen on kinunnut kuusta jo marraskuun puolivälistä asti ja kysyy joka päivä milloin se joulu oikein on. Tänä vuonna Malesia on kieltänyt oikeiden kuusten tuomisen maahan, joten jouduin ostamaan muovikuusen. Podin kyllä kuusimasista, vaikka eipä tuo oikea kuusi täällä mikään ekoteko olekaan, ehkä on ympäristöystävällisempää hankkia hyvä muovikuusi kuin ostaa muovilla käsitelty oikea kuusi, joka on vielä lennätetty ties mistä tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päästä. Mies ehdotti, että koristellaan palmu, mutta ihan noin pitkällä en vielä ole tässä tropiikkiin kotiutumisessa. Joten kävin ostamassa meille sitten mahdollisimman aidon (öhm, amerikkalaisittain? meidän pelloilla ei tollaisia pöheitä kuusia kasva!) näköisen kuusen ja koristeltiin se lasten kanssa. Sittemmin tähän meidän ostarille on tullut pari oikeaa kuusta myyntiin, vaatimattomaan 400 euron hintaan! Ehkä niitä jotkut hullut expatit koti-ikävissään ostaa tuohon hintaan, mutta ei kyllä käynyt harmittamaan että ehdin jo hankkia meille tuon muovikuusen. Voihan sen sitten vaikka myydä kun ollaan taas omien metsien kuusivarastojen äärellä. 

Päivällä kirkkaan auringon alla on todella vaikea orientoitua minkäänlaiseen joulun lähestymiseen, mutta illan pimetessä voi hetkittäin tuntea pientä joulufiilistä. Ja joulufiilistä tai ei, mutta juhlafiilistä kyllä on ollut. Lauantaina oli MaSun pikkujoulut meidän ystävien uudessa ravintolassa, hauskaa oli. Tiistaiksi saimme kutsun suurlähettilään itsenäisyyspäivänvastaanotolle ja niinpä mekin vihdoin päästiin näihin arvovaltaisiin juhliin. Ensimmäisenä saimme myös kutsun, mutta olimme jo ehtineet buukata lennot Suomeen emmekä päässeet juhliin. Viime vuonna Suomen suurlähetystöjen juhlat oli ympäri maailman peruttu taloudellisista syistä, mutta nyt tänä vuonna juhlat sai taas pitää ja mekin siis vihdoin päästiin paikalle. Oli mukavat juhlat ja ihana oli kerrankin laittautua. Dresscode ei varsinaisesti edellyttänyt noin hienoa mekkoa, mutta tässä kun on vähän näitä mahtumisongelmia tuon keskivartalon suhteen, niin tämä mekko oli kyllä nappijuttu kaikin puolin.

Lopuksi vielä kaksi juttua. Ensinnäkin kuva meidän muutaman viikon takaiselta Langkawin matkalta, jolla ei yksinkertaisesti tehty yhtään mitään. Maattiin rannalla, poolilla ja hotellihuoneen sängyssä. Täydellistä! Juuri tätä oltiin koko perhe vailla, täydellistä ei mitään neljän päivän ajan. Oli aivan ihana matka ja sai myös motivaatiota tähän Malesiassa elämiseen – onhan tää nyt upeeta että tollaset maisemat on kotiovelta alle neljän tunnin matkustamisen päässä. Lennettiin vielä pienellä koneella tosta pikkukentältä, joten oikeastaan koko matkaan meni vähän reilu kolme tuntia kotiovelta Langkawille. Samassa ajassa, missä pääsen Suomessa omalla autolla Helsingistä Imatralle, pääsen täällä kotoa näille rannoille. Kyllä tää Saimaan rannoille antaa ihan hyvän vastuksen. ;)

Vaikka ihan hyvin mielin tässä joulua odotellaankin tänä vuonna, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä että tämä on meidän viimeinen joulu tropiikissa. Haluan lapsille Suomen joulun, ja haluan sen oikeastaan itsellenikin. Näillä eväin mennään tämä vuosi, mutta ensi vuonna olemme taatusti Suomessa joulua viettämässä koko konkkaronkka. Kaipaan pimeyttä, ankeutta, kylmyyttä, joulufiilistä, tunnelmointia, glögiä (jota kyllä täällä voi tehdä, mutta ei sitä viitti hiki otsalla juoda) ja ihan vaan kaikkea mahdollista mikä liittyy Suomessa vietettävään jouluun. Siksipä olenkin renkuttanut jo hyvän aikaa youtubesta Raskasta Joulua ja ennen kaikkea fiilistellyt Sylvian joululaulua, se on ihan paras ja niin samaistuttavissa. Mutta koska sen taisin linkittää blogiin viime vuonna, haluan nyt linkittää toisen biisin Raskasta Joulua -porukalta. Aivan huippu tämäkin. Näissä tunnelmissa, hyvää joulundotusta kaikille! 

xxx