Kesäloma alkakoon!
Blogi on ollut nyt hiljaa. Ei ole ehtinyt, pystynyt, jaksanut eikä kiinnostanut niinä pieninä hetkinä, kun on takapuolensa istuttanut sohvaan. Kevät on ollut aikamoista haipakkaa. En edes tiedä, miksi on ollut niin kiireistä. Uuden vuoden lupaukseni oli, että olen organisoidumpi ja sitä olen mielestäni ollutkin. Tietysti siitä en pääse mihinkään, että tungen kalenterini ihan liian täyteen kaikenlaista tapahtumaa ja menoa. Töitäkin on ollut aika paljon ja nyt taas kahden viikon netittömyyden seurauksena laahaan ihan jäljessä ja saan totisesti kuroa hommia kiinni ensi viikolla toimistolla. Niin, TOIMISTOLLA! Ah kuulkaa, me lennetään lasten kanssa tänään Suomeen kesälomalle. Tai lapset lomalle ja minä töihin, jee! Ja on sitä lomaakin sitten loppukesästä. Ja kyllä minäkin voin tätä kutsua kesäloman alkamiseksi, pääsen lomalle Malesiasta ja se on lomaa se!
Koulussa vietettiin läksiäisiä, eikä kyyneleiltäkään vältytty. Hyvästien jättäminen tässä expattielämässä on rankinta. Toisaalta pitää ajatella, että on ollut onni kulkea kappale matkaa mahtavien ihmisten kanssa, ehkä tiemme vielä jskus kohtaavat.
Tosin rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että olisin voinut olla täällä vielä pari viikkoa ennen Suomen matkaa. Me nimittäin juuri muutettiin reilu viikko sitten ja olisi ollut kiva vähän vielä nautiskella tästä uudesta kodista ja laittaa täällä kaikki kuntoon. Mutta ehtiihän sitä sitten syksylläkin. Muuton järjestely oli aikamoinen uurastus, siihen kun sai myös tätä paikallismaustetta erilaisten ohareiden, myöhästelyiden ja muiden säätöjen kautta. Mutta nyt kun muutto on takana, on verenpaine myös laskenut eikä se nyt enää tunnu niin kamalalta. Vaan ihanalta. Ihana asua täällä rauhallisimmilla hoodeilla; on oma piha, linnunlaulua, leikkipuisto lähellä, autot painavat itseasiassa jarrua eikä kaasua suojatien läheisyydessä, kauppa kävelymatkan päässä ilman kamalaa ihmistungosta ja kaikin puolin hyvä pössis. Mahtavalta tuntuu, että päästään aloittamaan uusi kappale meidän Kuala Lumpurin -tarinassa täällä loman jälkeen.
Bye bye keskusta ja upeat olkkarinäkymät. Mutta ei ole kyllä (vielä) tätä kaikuvaa kotia ikävä. Aika aikaa kutakin!
Muutenkin olen tällä hetkellä aika sinut Malesian kanssa. Viihdyn täällä. Nautin täällä asumisesta ja tästä elämäntyylistä. Ja elämäntyylillä tarkoitan tätä rentoa, sosiaalista, lämminhenkistä, kansainvälistä, eläväistä elämää mitä me täällä eletään. Tottakai tämä maa saa aina aikaajoin aikamoisen sarven nousemaan otsaan ja verenpaineet punaiselle, mutta missäpä ei. Kokonaisuutena kuitenkin tuntuu, että meidän elämä ja arki ovat täällä, koti on nyt täällä tällä hetkellä ja on hyvä olla. Hyvillä mielin siis suuntaan myös Suomeen, koska tuntuu että myös tänne on sitten kiva palata.
Nyt loppuu koneesta akku ja lapsilla on huutava nälkä! Tällaista siis tällä erää, ehkä syksyllä aktivoidun taas bloginkin kanssa. Paljon on ainakin matkakertomuksia ja päiväretkipaikkoja raportoimatta, ja tietysti syksyllä on jännää kun alkaa uusi koulukin. Ja mistäs sitä tietää, vaikka innostuisin raportoimaan jotain Suomestakin.. :)
Perhe K kuittaa, vuosi kaksi suoritettu!
xoxo