Kiittämättömyys on maailman palkka
Yksi niistä illoista, kun jouduin perumaan kouluäitien jo ajat sitten sovitun tyttöjenillan. Kuva lähetetty heille todistusaineistoksi ja anteeksipyynnöksi whatsappissa. Työskentely kotona ilman lastenhoitajaa, lasten koulupäivän ollessa vain 5h (miinus viennit ja tuonnit) on joskus todella haastavaa. Puhumattakaan aina välillä iskevästä toivottomasta motivaatiopulasta josta on vaan päästävä yli. Toivottavasti meidän kotiapulainen palaa pian maisemiin, niin päästään taas normaaliin elämänrytmiin kiinni, eikä tarvitse tehdä töitä enää iltaisin ja viikonloppuisin.
Pahoittelen heti alkuun, tämä postaus sisältää todellakin hard core marinaa. Että sorry vaan!
Kiittämättömyys on maailman palkka. Niinpä niin. Sanonta on soinut koko tämän harmaan ja ärsyttävän päivän päässäni. Olen sisäisesti raivoissani, eikä siihen oikeastaan ole edes mitään syytä. Mutta tiedättekö, olen käynyt tänään tällaista päänsisäistä äksyilydialogia itseni kanssa:
”Voi kuule kun ei aina jaksa olla niin hemmetin (kaunisteltu) kiitollinen kaikesta! Kiitollisuutta, my ass! Ihan sama!”
”Tarviiko sitä aina jaksaa potea syyllisyyttä joka ikisestä maailman huonompiosaisemmasta. Hitto en varmasti pode! En pode yhtään! Maailma on kuitenkin kaikkea p***aa pullollaan, ihan sama, en voi kuitenkaan asialle mitään!”
”Olen joo ihan tosi onnellinen ja onnekas kun saan kököttää näissä etätöissäni päivästä toiseen. Tosi hienoa joo asua täällä Aasiassa ja nyhjöttää omassa makuuhuoneessa neljän seinän sisällä. Tosi hienoa hei joo! Oon ihan tosi tosi kiitollinen!”
”Kauheen ihanaa tää äitiys. Siis ihan kauheen sairaan überhyper mahtavan fantsun superia! Vitsi jos nää kakarat tekee vielä kerrankin jotain tyhmää niin saan hermoromahduksen!”
”Tosi kiva joo kun ei ole sitä tiskikonetta, ei jää tiskeihinkään sitten mitään jäämiä. HAH! Just joo. Kiitollisuutta, rauhaa ja rakkautta. Hei peace vaan!”
”Ihan tosi mageeta asua täällä Aasiassa! Ai miks? No kun on erilaista kulttuuria, hyvää ruokaa ja ne paratiisirannatkin ihan kivenheiton päässä. Niinku teoriassa. Että jos karttakirjasta katsoo niin näkee, että tossahan ne on, ihan vieressä.”
”On se hyvä, että tää koulumatka on niin lyhyt ettei tartte välttämättä pukea maskia. Ja eihän toi ilmanlaatukaan ole kuin tyydyttävän ja epäterveellisen rajamailla. Hei kiitollisuutta kun ei oo kuitenkaan enää hazardous! I <3 palmuöljy muspuspuspus ihanaa!”
RAIVOAAAA!
—————————–
Että semmonen päivä. Ei oo nyt oikein natsannut mikään. Kaikki on ihan takapuolesta, näin nätisti ilmaistuna.
Ehkä jos huomenna olis jo asiat vähän paremmin…?