Krabin hämyiset hetket

 

Lomaterkut Krabilta! Latasin nopeasti muutaman kuvan kännykältä tänne blogiin ja ajattelin heti kirjoittaa muutaman sanan meidän Krabin lomasta, muuten se jää kuten Bangkokille ja Penangille on käynyt. Ja taitaa olla Cameron Highlandskin vielä tallennettuna tietokoneen syövereihin, mutta sinne mennään parin viikon päästä uudestaan, joten ehkä sen reissun jälkeen voin kertoa enemmän ylänköalueiden raikkaista tuulista.

Krabi oli tosi kiva. Mietin pitkään miten sitä kuvailisin, mitkä sanat kertoisivat siitä eniten. Ja minusta tosi kiva kuvaa sitä hyvin. Se ei ollut mahtava, en saanut siellä mitään wow-elämyksiä tai tärisyttäviä superfiiliksiä, ja ehkä tässä alkaa jo iskeä jonkinlainen lomakohdekranttuilu päälle myös. Mikään ei tunnu enää niin ihmeelliseltä kun kaikki on niin ihmeellistä.

Sillä olihan Krabi mieletön! Aivan mielettömät luonnonpuitteet: merestä nousevat kalliokielekkeet, turkoosi ja kristallinkirkas meri, sininen taivas, hyvää ruokaa ja toinen toistaan ihanampia hiekkarantoja.

Mutta. Turirsmi. Itse en oikein lämpene liikaa turistimestoista ja varsinkin jos jossain näkyy suomalaisia mainoksia tai ravintolan sisäänheittäjä huutelee perään ”parempi ruoka, parempi mieli”, ei fiilikset suinkaan siitä parane vaan pintaan nousee hienoinen ärsytys. Ao Nang on aikamoinen turirstirysä, tosin nyt on vielä low season joten vältimme varmasti pahimmat turistimassat. Emme tosin olleet ihan Ao Nangissa, vaan Ao Nangista pohjoiseen Nopparathara beachillä. Sijainti oli mielestäni hyvä, koska meininki ei ollut niin turistista, ranta oli ihan ok lasten leikeille (tosi matala, mutta etenkin veden ollessa matalalla rantaa sai kahlata reilut 100m pienessä pintamudassa) ja aivan hotellimme vierestä pääsi lähtemään päiväretkille sekä veneellä että tuktukilla. 

Turistisuuden lisäksi minua ehkä hieman lannisti meidän hotellin epäystävällinen palvelu. Tai siellä tiskin takana oli etenkin yksi tosi tämäkkä täti, jota ei kyllä haitannut tylyttää asiakkaitaan. En edes jaksa mennä tähän valitusvirteen, ei hotelli ollut kalliskaan, joten ei minulla mitkään liian korkeat odotukset sen suhteen olleetkaan. Mutta olin jotenkin tyrmistynyt huonosta ja epäystävällisestä asiakaspalvelusta, jotenkin olen aina pitänyt Thaimaata superystävällisen asiakaspalvelun mallimaana. Mutta eipä se sitä kyllä ollut, ainakaan Krabilla.

Toinen ”miinus” tulee hinnoista. En tiedä Thaimaassa muuten, mutta nyt Bangkokin ja Krabin perusteella voisin sanoa, että olen aika yllättynyt molemmissa paikoissa rahanmenosta. Suomessa tuntuu olevan käsitys, että Thaimaa on tosi edullinen ja ehkä annoin tämän liikaa hämätä itseäni ja näin ollen hieman yllätyin kuinka paljon meillä meni rahaa ihan vain syömiseen. Tietysti kontrasti Suomen ja Thaimaan ja Malesian ja Thaimaan välillä on aivan toinen, ja itseasiassa minusta Krabilla oli kalliimpaa kuin Malesiassa. Halvempaa oli ehkä krääsäkojuissa (esim. halppisrantavaatteet), mutta ruoka, ruokakaupat sekä vene-/tuktukretket olivat aika kalliita Malesian hintatasoon verrattuna. Toisaalta hyvä asiahan se on, että Thaimaassakin otetaan kaikki hyöty turisteista eikä alakanttiin hinnoiteltuja tuotteita/palveluita ole saatavilla. Eikä kyse nyt siis todellakaan ole mistään riistohinnoista eurooppalaisen kukkarolle kuitenkaan, joten tämä ei ole varsinainen miinus missään tapauksessa. Esimerkkinä voisin mainita, että minulla ja lapsilla syömiskerta ravintolassa maksoi noin 800-1000 bhatia, joka siis karkeasti ottaen on jotain 20 ja 30 euron väliltä. Ei siis mitään ihan ilmaista lystiä kuitenkaan.

Jatkoimme lomaa vielä viikonlopun yli, koska Kuala Lumpurissa sankat savut verhosivat kaupunkia. Alunperin meidän oli siis tarkoitus olla Krabilla sunnuntaista perjantaihin, mutta meidän kamut läksi sitten ilman meitä perjantaina kotiin ja saatiin mies Malesiasta lomaseuraksi. Huonoa tuuria tosin oli matkassa, puoli tuntia isän saapumisen jälkeen alkoi tytär sitten oksentaa ja siitä alkoikin kamala lasten vatsatautirumba, joka loppui oikeastaan vasta eilen torstaina. Lapset ovat nyt toipuneet, mutta näin huonossa kunnossa eivät varmaan vatsataudista ole vielä olleetkaan. Mikään ei pysynyt sisällä, soitettiin lääkärikin hotellihuoneeseen kun nuorimmainen oli aivan muissa maailmoissa. Paluumatka olikin tosi mielenkiintoinen ja mieleenpainuva, suoranainen katastrofi. Tiivistettynä se sisälsi: kuudet oksennukset random-paikoissa (taksit, lentokone, kenttä jne), vesiripulit housussa, yksi hotellille unohtunut matkalaukku, joka tuli omalla taksilla perässä ja kaksi täysin kannettavaa ei niin pientä sylilasta. Aah. Olin varma, että pimahdan, mutta lähinnä vaan nauratti kun kotiin päästiin. Jos jotain, niin meistä on todella tullut oksutautiselviämisen ammattilaisia. Huhh!

Mutta, nyt leffaa ja punaviiniä, joten en enempää raportoi. Kaiken kaikkiaan tiivistettynä, Krabi on tosi kiva ja paljon meiltä jäi vielä näkemättä. Ei ehkä paras snorklausmesta, mutta sitäkin päästiin tekemään kahdestaan meidän viisveen kanssa. Koralli oli lähes kuollutta, eikä elämää ollut läheskään yhtä paljon kuin Perhentianilla, mutta kuitenkin ihan ok. Maisemat mielettömät. Kirkas vesi aivan upeaa. Todella hienoja hiekkarantoja. Summa sumamrum: menisin kyllä uudestaan, ehkä nyt vain toiseen paikkaan ja toiseen hotelliin. 

Ja mikä parasta, me saatiin olla ulkona kokonainen viikko. Se se vasta luksusta olikin! 

Nyt viikonlopun viettoon! xx