Krabin kutsun kuulen oooliooolioooo!

Kuva Langkawilta Tanjung Rhu -hotellin rannalta, tästäkin on jo vuosi aikaa! Aivan mieletön mesta, jossa meillä ei tosin varmaan olisi varaa yöpyä omasta pussista. Päästiin viettämään päivää hotellissa ystävän blogi- ja työkuvioiden kautta ja todellinen helmi kyllä kyseessä. Pitäisiköhän itsekin alkaa ihan urakalla panostamaan tähän matkabloggaukseen? Edellyttäisi varmaan ensin vähän intensiivisempää matkustamista…

Jee, huomenna tämä mamma ja kaksi naperoa pakkautuvat aamulla taksiin matkalaukkuineen päivineen ja suhauttavat Krabille savuja pakoon kamujen kanssa! Jihuu! Täällä on jo muutaman päivän laskettu öitä Thaimaan matkaan ja nyt vihdoin on enää yksi yö jäljellä! Ah! Sankemmat savut taas pöllähtivät tänne KL:ään, joten en pistä lainkaan pahakseni sanoa heipat hetkeksi tälle savuiselle, ahdistavalle kaupungille. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että savut eivät yllä Krabille asti, Phukettiin asti savut ovat nimittäin pahimmillaan yltäneet ja sehän on käytännössä ihan Krabin vieressä…

Toiveissa siis palanen sinistä taivasta, kyllästymiseen asti hiekkaleikkejä, vähän snorklausta, hyvää ruokaa, kivaa yhdessäoloa ja hotelliaamiaisia. Lomaa!

Mitä luulette, onko liian toiveikasta ottaa kolme romaania, siis ihan aikuisten romaania mukaan? Kaksi niistä on tosin jo aloitettu ja fiiliksen mukaan lueskelen niitä iloisesti sekaisin. Haaveena on saada lapset laskemaan lampaita jo kahdeksalta, jolloin minulle jää pari tuntia ihanasti lukuaikaa itselleni.  Eihän ole mahdotonta, eihän?