Lähteäkö komennukselle vai ei?

Olen tässä saanut muutaman viime viikon ajan vastailla reilun kuukauden päästä tänne muuttavan perheen kysymyksiin ja siitä intoutuneena päätin kirjoittaa tästä komennukselle lähdöstä ihan oman jutun.

— edit: Itseasiassa sen verran tarkennettakoon, että olen yrittänyt auttaa ihan konkreettisissa asioissa tätä perhettä, kun taas tämä kirjoitus on sellanen haihattelukirjoitus. Kun me olimme tulossa tänne, saimme todella paljon apua suomalaisyhteisöltä ja täällä jo asuvilta ihmisiltä, joten haluan laittaa hyvän kiertämään. Minusta on ihanaa jos voin olla avuksi, komennukselle lähdettäessä on niin paljon kysymyksiä ja asioita mielessä, että välillä tuntuu ettei koko hommasta tule yhtikäs mitään!

Ensimmäinen vaikea päätös tulee siis jo tehtäväksi koti-Suomessa – lähteäkö vaiko ei? Meille komennukselle lähteminen on ollut jo pidempiaikainen haave, ja mieheni on kalastellut kovasti erilaisia mahdollisuuksia jo muutaman vuoden ajan ennen meidän lähtöä. Siitä huolimatta kun sitten oikeasti mahdollisuus avautui, piti asiaa kuitenkin miettiä hetki, vaikka aika nopeasti me kyllä sitten vastattiin myöntävästi.

Helppoahan tämä ei kyllä aina ole. Vieras kulttuuri, perhe ja ystävät kaukana, mies tekee reilusti pidempiä työpäiviä kuin Suomessa, lasten kulttuurishokki, oma kulttuurishokki ja niin edelleen. Myös nämä kulttuurishokin vaiheet ovat olleet mielenkiintoisia kokea: 1) kuherruskuukausi 2) shokin kynnysvaihe (pienet asiat ärsyttää, koti-ikävä jne) 3) sopeutumisvaihe 4) paluushokki (tämä on sitten kotiutumisen jälkeen ja itseni tuntien VARMASTI odotettavissa).

Toki vaiheet menevät päällekkäin, itselläni on oikeastaan vieläkin kaikki nuo kolme vaihetta päällekkäin ja päivästä aina riippuu mitä vaihetta nyt eletään. Ehkä tuo ensimmäinen kuherruskuukausi alkaa olla ohi ja nyt hapuilen tuolla kynnysvaiheen ja sopeutumisen välimaastossa. 

Suomessa elämä on myös niin tuttua ja turvallista, ja menee mukavan pehmeästi omia ratojaan kuin itsestään. Tietysti arjen haasteita oli sielläkin, sitä en tosiaankaan kiellä, mutta ihan näin usein ei minun tarvinnut hypätä pois omalta mukavuusalueeltani. Tän teeman innoittamana päädyinkin Pinterestiin (heiii, taas uusi aluevaltaus tässä somen ihmeellisessä maailmassa) lukemaan tsemppijulisteita ja mietelauselmia, ja päätin poimia niistä muutaman tännekin. 

Ja tottahan se on, aina kannattaa hypätä pois omalta mukavuusalueeltaan kokeakseen uutta ja oppiakseen uutta. Tämä pätee niin opintoihin, työelämään, ihmissuhteisiin kuin muuhunkin elämään. Ja tässä tapauksessa myös komennukselle lähtemiseen.

Tähän liittyen pieni oman elämän esimerkki. Ennen joulua esikoisen päiväkotikamun äiti lisäsi minut heidän Whatsapp-ryhmäänsä, jotta pääsisin mukaan kahvittelemaan, lounastreffeille, päiväleffaan, illanviettoihin jne. Olin iloinen, mutta keskustelu ryhmässä kävi vilkkaana ja sitten en jotenkin enää osannut heittää sekaan mitään letkeää läppää (asiaa ei helpota, että valtaosan äidinkieli on englanti enkä tunne näitä äitejä lainkaan). Niinpä kuukauden ajan vain hengailin ryhmässä, luin joskus keskusteluja, joskus en. Kunnes sitten tässä eräänä iltana mietin jossain rohkeuspuuskassani että mitä ihmettä oikein ruikutan, jos en edes yritä! Tämän ajatuksen innoittamana laitoin viestiä ryhmään ja hassuista lauserakenteista ja kielioppivirheistä huolimatta meikäläinen on lämpimästi otettu mukaan läpänheittoon ja ensi viikolla olenkin menossa jo treffaamaan näitä äitejä! Jos ei sitten natsaa niin ei natsaa, mutta onpahan ainakin yritetty!

Niin ja siitä komennukselle lähtemisestä, kannattaako? Kyllä kannattaa! Sen lisäksi että tässä oppii vieraasta kulttuurista, ihmisyydestä ja maailmanmenosta niin tässä oppii myös itsestään paljon. Tämä on myös ollut vähän niinkuin matka omaan itseen samalla, paljon enemmän tulee mietittyä itseään ja peilattua omia arvoja tähän arvomaailmaan (vaikken siitä vielä ihan kovin hyvin perillä olekaan). Toivon, että minustakin kasvaa suvaitsevampi, avarakatseisempi, toisia kunnioittavampi, sivistyneempi ja ennakkoluulottomampi ihminen. Sillä näitä ominaisuuksia ei ihmisessä varmaan voi liikaa olla?

Ja eipä sitä kieltäminen, onhan tää matkustaminenkin aika ihanaa. Siis oikeastaan AIVAN MAHTAVAA! Eli jos ikinä sinulle esitetään kysymys että lähdetkö komennukselle, niin mieti ainakin monta kertaa ennen kuin kieltäydyt!

 

Näissä tunnelmissa, mukavuudenhalutonta viikonloppua! 

xx